Yleistä

Vaatekauppa

Tekstin otsikko voisi yhtä hyvin olla, miksi miehet eivät innostu shoppailusta. Shoppailusta aidosti pitävät miehet ovat hyvin harvassa, jos ajatellaan kapeakatseisesti ja puhutaan shoppailusta vain vaatteiden, kosmetiikan ja kodin sisustustarvikkeiden osteluna. Mieskin innostuu ostoksille menosta, jos kyseessä on rautakauppa, erätarvikkeiden myymälä tai moottoripyöräliike. Stereotyyppinen nainen viettää tuntikausia valiten sopivaa juhlamekko; stereotyyppinen mies taas unohtaa ajan kulun vieheitä, siimoja ja kahluusaappaita tutkiessaan. On miehiä, joille on kehittynyt suorastaan ostos- eli shoppailuriippuvuus uusiin porakoneisiin, hiomahiiriin ja jiirisahoihin. Toiset ovat koukussa uusiin autoihin, ja heidät pakko vaihtaa autoa parin kuukauden välein voi johtaa vakavaan velkakierteeseen. Ei sillä, että perinteisesti naisten ongelmana pidetty, vaatteisiin suuntautuva shopholismi olisi sen vaarattomampaa. Design-kengät voivat maksaa saman verran kuin käytetty henkilöauto, ja iltapäivälehdet haastattelevat usein lastenvaatteilla tai alusvaatteilla itselleen yli kymmenentuhannen euron pikavippivelat hankkineita.

Ostosriippuvuus

Rahaa

Ostosriippuvuus eli shoppailuaddiktio tarkoittaa pakonomaista tarvetta ostaa uutta. Yleensä ajatellaan, että naispuoleinen shoppailuaddikti kantaa kotiin koko ajan uusia vaatteita ja kenkiä, kun taas miesten ostosriippuvuus yhdistetään usein harrastusvälineiden, kulkuneuvojen ja työkalujen hamstraamiseen. Joka tapauksessa, lievästi shoppailuriippuvuudesta kärsivä henkilö ostaa tavaroita, joille ei ole huutavaa tarvetta, ja joihin ei välttämättä ole edes varaa. Luottokortit ja pikavipit voivat ajaa ostosriippuvaisen jopa toivottomaan taloudelliseen tilanteeseen, ja vastikkeettomien lainojen helppo saatavuus on yksi syy suomalaisten jatkuvaan velkaantumiseen, maksuhäiriömerkintöjen lisääntymiseen ja ulosottoviraston noin puoleen miljoonaan asiakkaaseen.

Vaikea ostosriippuvuus alkaa hallita jokapäiväisiä ajatuksia, ja ilmenee paitsi velkaantumisena, myös tavaroiden piilotteluna ja ongelman salailuna lähimmäisiltä. Kun tavaroiden haaliminen lähtee käsistä, se voi alkaa hävettää – tai sitten ostosten salailu ja piilottelu on vain tapa koettaa välttää niistä aiheutuvat konfliktit perheessä. Ostosriippuvainen saattaa muutenkin kärsiä morkkiksesta jälkeenpäin, sillä ostosriippuvainen ei niinkään koe iloa tuotteen saamisesta, vaan shoppailureissun suunnittelemisesta ja ostostapahtumasta. Koska itse akti on se nautintoa tuottava asia, ostosriippuvainen ei yleensä varasta. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan ostosriippuvuus hankaloittaa eniten naisten elämää, ja tästä ongelmasta kärsii noin yhdeksän prosenttia ihmisistä. Ostosriippuvuus on niin hyvä- kuin huonotuloisten ongelma. Pienituloiset saattavat toteuttaa ostosriippuvuuttaan kirpputoreilla, ketjumyymälöissä tai käytettyjen autojen liikkeessä; paremmin tienaavat hankkivat merkkilaukkuja, kalliita autoja tai esimerkiksi arvokoruja yli varojensa.

Shoppailuriippuvuuden takana voi olla masennus tai turvattomuuden tunne, mitä lääkitään ostelun tuomalla hetkittäisellä mielihyvällä. Tunne on nousuhumalan kaltainen, ja kokemusta tukevat ostoskeskuksen tuottama kokonaisvaltainen elämys tuoksuineen, värineen ja kahvitaukoineen. Nettishoppailu on toinen lukunsa, sillä nettikaupat ovat auki 24/7, ja toisessa välilehdessä on helppo hakea kulutusluottoa, jos omat rahat jo loppuivat. Ostosten teko on äidin tai isän omaa aikaa, ja shoppailuharrastusta tukevat niin mainonta kuin shoppailua ajanvietteenä suosivat populäärikulttuurin hahmot. Myös bipolaarihäiriöstä eli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai huonosta itsetunnosta kärsivillä henkilöillä voi esiintyä shoppailuriippuvuutta. Jos omat keinot, esimerkiksi vapaaehtoisen luottokiellon hankkiminen ja ostokeskusten, autoliikkeiden tai verkkokauppojen välttely eivät auta, voi shoppailuriippuvuuteen hakea apua samoista lähteistä kuin muihinkin riippuvuuksiin, eli A-klinikkasäätiöstä, terapeuteilta ja esimerkiksi kunnan sosiaalitoimesta.

Miksi isot miehet eivät välitä vaateostoksista

Isojen miesten vaatteet eivät välttämättä innosta ostoksille. Tavallisten vaatekauppojen valikoima loppuu yleensä XL- tai XXL-kokoon. Isot vaatteet ovat useimmiten muodottomia, lököttäviä ja huonosti suunniteltuja. Vaatteiden väri on yleensä musta, koska kaikkihan tietävät, että musta väri hoikistaa. Paidoissa on monesti joku typerä printti, esimerkiksi sarjakuvahahmo tai kaljatuoppi.

Isoille miehille on olemassa omia vaatekauppoja, mutta kokovalikoima tuppaa pysähtymään niissäkin kokoon 4XL tai 5XL. Isojen miesten vaateliikkeitä on vain suurimmissa kaupungeissa, joten maalla asuville isokokoisille miehille on viime aikoihin asti ollut ainoa vaihtoehto teettää vaatteensa. Mittatilaustyönä tehdyt vaatteet tulevat kuitenkin kalliiksi. Isoille miehille verkkokauppojen yleistyminen on muodostunut suureksi avuksi, sillä verkkokaupoissa on tarjolla laadukkaita ja hyvin suunniteltuja vaatteita jopa kokoon 9XL ja farkkujakin on saatavilla koossa W70 L32! Ikinä ei tiedä, minne kehitys meidät vie. Koska kaiken kokoisille miehille on tarjolla hyvännäköisiä vaatteita ja yleinen asenne on muuttunut niin, että ulkonäöstä huolehtiminen on sallitumpaa miehillekin, ehkä vaateostokset alkavat kiinnostaa miehiäkin – toivottavasti kuitenkin kohtuuden rajoissa. 

Yleistä

Ihmisten rahankäyttö vaihtelee arvostuksen ja kasvatuksen mukaan holtittoman tuhlailevasta äärimmäiseen itaruuteen saakka. Vaikka rahankäyttötottumukset vaihtelevat suuresti luonne-erojen vuoksi, ovat rahankäyttötottumukset sidottuna myös hyvin paljon sukupolveen ja sen myötä ajankohtaan, jossa ihminen on lapsuutensa elänyt. Epäilemättä rahaa käytetään nykyään eri tavalla, kuin siihen aikaan, kun rahaksi kutsuttiin paperilappusten sijasta oravannahkaturkkeja ja muuta arvokasta käyttötavaraa.

Suomessa, kuten muuallakin, rahankäyttötottumuksiin vaikuttaa suuresti yhteiskunnan taloudellinen tilanne. Rahankäyttö ennen sotaa syntyneillä sukupolvilla ja sodan aikana lapsuutensa eläneillä on tarkkaa ja säästeliästä, johtuen lapsuudessa koetusta nälästä ja puutteesta. Samoin heti sodan jälkeen kasvaneet suuret ikäluokat ovat eläneet köyhyydessä, ja oppineet lapsena säästäväisyyteen ja rahan arvostamiseen. Ihmiset, jotka ovat lapsuudessa jakaneet viimeistä kuivaa leipää isolle lapsikatraalle kirveen avulla, arvostavat takuulla toimeentuloa ja rahaa enemmän kuin nykyajan yltäkylläisyydessä eläneet.

X-sukupolveksi kutsuttu 1960- ja 1970-luvulla syntynyt sukupolvi käyttää rahojaan niin ikään harkiten. He ovat aikuistuneet laman aikana, ja tämän vuoksi heidän elämäänsä leimaa elinkeinonkin suhteen pessimismi ja epäusko tulevaisuuteen. Siksipä he säästävät aina pahan päivän varalle, eivätkä villeimmissä unelmissaankaan käytä rahaa turhaksi katsomiinsa asioihin.

1980 – 1990 -luvulla syntyneet

Seuraava sukupolvi on syntynyt 1980- ja 1990-luvulla. Heitä kutsutaan Y-sukupolveksi, ja ominaispiirteenään rahankäytön, kuten muunkin elämän suhteen, heillä on vapaamielisyys. Siinä missä X-sukupolvi tuottaa ja säästää, Y-sukupolvi kuluttaa. He elävät nuoruuttaan ja aikuisuuttaan hyvinvointiyhteiskunnassa tehden pätkätöitä. Hyvinvointiyhteiskunta kuitenkin mahdollistaa heille myös työttömänä olemisen ja yhteiskunnan tuilla elämisen. Ja kun he ovat tottuneet, että yhteiskunta kyllä pitää huolen omistaan, he eivät häpeile käyttää tätä apua. Ja kun rahat eivät ole itse tienattuja, ei niitä myöskään osata arvostaa.

Kuvassa vaaleanpunainen säästöpossu

Z-sukupolvea ympäri maailmaa leimaa passiivisuus. He elävät elektronisessa yhteiskunnassa, eikä raha määritä heidän elämäänsä. Raha ei ole motiivi mihinkään, mutta kun rahaa jostakin onnistutaan saamaan, sitä osataan myös tuhlata. Nuorilla on Visa Electron, joka todennäköisesti on yhdistetty isän muhkeaan pankkitiliin. Opiskelu ja elämästä nauttiminen kuuluvat Z-sukupolven elämään, ei rahan tuottaminen tai säästäminen.
Siinä missä aikaisemmat sodan jälkeen syntyneet sukupolvet yrittävät pärjätä viimeiseen asti omillaan, uusimmat sukupolvet suorastaan nauttivat muiden rahojen käyttämisestä.

Yhteiskunnan tuet ja pikalainat

Aikaisemmin yhteiskunnan tukien käyttäminen oli suorastaan häpeä, kun taas nykyajan nuoret ottavat käyttöönsä kaikki rahalliset tuet, jotka heillä vain on mahdollista saada. Siispä aikaisemmat sukupolvet käyttävät omat rahansa harkiten ja säästeliäästi, kun taas myöhemmin syntyneet tuhlaavat itsekkäästi ja harkitsemattomasti muiden ihmisten rahoja. Ja mitä uudemmasta sukupolvesta on kysymys, sitä holtittomampaa rahankäyttö on. Näyttäisi olevan niin, että rahaa arvostetaan sitä vähemmän, mitä enemmän elintaso nousee. Ja jos tuet eivät riitä, niin silloin nykynuoret turvautuvat pikalainoihin ja kulutusluottoihin. Koska edullinen laina ilman vakuuksia on nykyisin niin helppo saada, että sen pystyy hakemaan vain muutamassa minuutissa klikkailemalla netissä. Ennen piti mennä hattu kourassa pankin tiskille anomaan lainaa.

Lainahakemuksen tekeminen puhelimella

Sijoitusneuvojan tykönä käydessäni sain kuulla järisyttävän tosiasian nykyajan keski-ikäisten eli X-sukupolven rahankäytöstä. Vaikka he kuinka yrittävät säästää ja tienata, ei tilillä koskaan ole tarpeeksi suuria summia rahaa. Sain kuulla osuvan ilmauksen, jonka mukaan ”pankkitili on tuulinen paikka.” Ilmauksella epäilemättä tarkoitetaan sitä, että kun palkka ilmestyy tilille, on se pian sieltä jo käytetty. Nykyajan aikuiset ja nuoret haaveilevat hyvästä elintasosta, ja mitä enemmän rahaa on käytettävissä, sitä enemmän sitä myös käytetään. Sinällään ilmiö on ymmärrettävä, mutta suurten ikäluokkien edustajat ainakin tietävät sanonnan ”ei suuret tulot, vaan pienet menot.”

Itsekin Z-sukupolven edustajana velvollisuuteni lienee hiukan puolustella rahaan liittyviä arvostuksia ja huoletonta otetta rahankäyttöön. Me tämän ajan nuoret olemme ymmärtäneet, ettei raha ole elämän tärkein asia. Z-sukupolven edustajat keskittyvät elämästä nauttimiseen ja itsekkääseen oman edun hakemiseen ja näin ollen eivät edes juurikaan kiinnitä huomiota rahankäyttöön, rahan riittämiseen ja säästäväisyyteen. Tämän he tekevät tietenkin muiden ihmisten kustannuksella. Ja tämänkin vuoksi Suomen velkakello tikittää jatkuvasti yhä hurjempaa vauhtia näyttäen aina vain suurempia lukemia.