Yleistä

Ihmisten rahankäyttö vaihtelee arvostuksen ja kasvatuksen mukaan holtittoman tuhlailevasta äärimmäiseen itaruuteen saakka. Vaikka rahankäyttötottumukset vaihtelevat suuresti luonne-erojen vuoksi, ovat rahankäyttötottumukset sidottuna myös hyvin paljon sukupolveen ja sen myötä ajankohtaan, jossa ihminen on lapsuutensa elänyt. Epäilemättä rahaa käytetään nykyään eri tavalla, kuin siihen aikaan, kun rahaksi kutsuttiin paperilappusten sijasta oravannahkaturkkeja ja muuta arvokasta käyttötavaraa.

Suomessa, kuten muuallakin, rahankäyttötottumuksiin vaikuttaa suuresti yhteiskunnan taloudellinen tilanne. Rahankäyttö ennen sotaa syntyneillä sukupolvilla ja sodan aikana lapsuutensa eläneillä on tarkkaa ja säästeliästä, johtuen lapsuudessa koetusta nälästä ja puutteesta. Samoin heti sodan jälkeen kasvaneet suuret ikäluokat ovat eläneet köyhyydessä, ja oppineet lapsena säästäväisyyteen ja rahan arvostamiseen. Ihmiset, jotka ovat lapsuudessa jakaneet viimeistä kuivaa leipää isolle lapsikatraalle kirveen avulla, arvostavat takuulla toimeentuloa ja rahaa enemmän kuin nykyajan yltäkylläisyydessä eläneet.

X-sukupolveksi kutsuttu 1960- ja 1970-luvulla syntynyt sukupolvi käyttää rahojaan niin ikään harkiten. He ovat aikuistuneet laman aikana, ja tämän vuoksi heidän elämäänsä leimaa elinkeinonkin suhteen pessimismi ja epäusko tulevaisuuteen. Siksipä he säästävät aina pahan päivän varalle, eivätkä villeimmissä unelmissaankaan käytä rahaa turhaksi katsomiinsa asioihin.

1980 – 1990 -luvulla syntyneet

Seuraava sukupolvi on syntynyt 1980- ja 1990-luvulla. Heitä kutsutaan Y-sukupolveksi, ja ominaispiirteenään rahankäytön, kuten muunkin elämän suhteen, heillä on vapaamielisyys. Siinä missä X-sukupolvi tuottaa ja säästää, Y-sukupolvi kuluttaa. He elävät nuoruuttaan ja aikuisuuttaan hyvinvointiyhteiskunnassa tehden pätkätöitä. Hyvinvointiyhteiskunta kuitenkin mahdollistaa heille myös työttömänä olemisen ja yhteiskunnan tuilla elämisen. Ja kun he ovat tottuneet, että yhteiskunta kyllä pitää huolen omistaan, he eivät häpeile käyttää tätä apua. Ja kun rahat eivät ole itse tienattuja, ei niitä myöskään osata arvostaa.

Kuvassa vaaleanpunainen säästöpossu

Z-sukupolvea ympäri maailmaa leimaa passiivisuus. He elävät elektronisessa yhteiskunnassa, eikä raha määritä heidän elämäänsä. Raha ei ole motiivi mihinkään, mutta kun rahaa jostakin onnistutaan saamaan, sitä osataan myös tuhlata. Nuorilla on Visa Electron, joka todennäköisesti on yhdistetty isän muhkeaan pankkitiliin. Opiskelu ja elämästä nauttiminen kuuluvat Z-sukupolven elämään, ei rahan tuottaminen tai säästäminen.
Siinä missä aikaisemmat sodan jälkeen syntyneet sukupolvet yrittävät pärjätä viimeiseen asti omillaan, uusimmat sukupolvet suorastaan nauttivat muiden rahojen käyttämisestä.

Yhteiskunnan tuet ja pikalainat

Aikaisemmin yhteiskunnan tukien käyttäminen oli suorastaan häpeä, kun taas nykyajan nuoret ottavat käyttöönsä kaikki rahalliset tuet, jotka heillä vain on mahdollista saada. Siispä aikaisemmat sukupolvet käyttävät omat rahansa harkiten ja säästeliäästi, kun taas myöhemmin syntyneet tuhlaavat itsekkäästi ja harkitsemattomasti muiden ihmisten rahoja. Ja mitä uudemmasta sukupolvesta on kysymys, sitä holtittomampaa rahankäyttö on. Näyttäisi olevan niin, että rahaa arvostetaan sitä vähemmän, mitä enemmän elintaso nousee. Ja jos tuet eivät riitä, niin silloin nykynuoret turvautuvat pikalainoihin ja kulutusluottoihin. Koska edullinen laina ilman vakuuksia on nykyisin niin helppo saada, että sen pystyy hakemaan vain muutamassa minuutissa klikkailemalla netissä. Ennen piti mennä hattu kourassa pankin tiskille anomaan lainaa.

Lainahakemuksen tekeminen puhelimella

Sijoitusneuvojan tykönä käydessäni sain kuulla järisyttävän tosiasian nykyajan keski-ikäisten eli X-sukupolven rahankäytöstä. Vaikka he kuinka yrittävät säästää ja tienata, ei tilillä koskaan ole tarpeeksi suuria summia rahaa. Sain kuulla osuvan ilmauksen, jonka mukaan ”pankkitili on tuulinen paikka.” Ilmauksella epäilemättä tarkoitetaan sitä, että kun palkka ilmestyy tilille, on se pian sieltä jo käytetty. Nykyajan aikuiset ja nuoret haaveilevat hyvästä elintasosta, ja mitä enemmän rahaa on käytettävissä, sitä enemmän sitä myös käytetään. Sinällään ilmiö on ymmärrettävä, mutta suurten ikäluokkien edustajat ainakin tietävät sanonnan ”ei suuret tulot, vaan pienet menot.”

Itsekin Z-sukupolven edustajana velvollisuuteni lienee hiukan puolustella rahaan liittyviä arvostuksia ja huoletonta otetta rahankäyttöön. Me tämän ajan nuoret olemme ymmärtäneet, ettei raha ole elämän tärkein asia. Z-sukupolven edustajat keskittyvät elämästä nauttimiseen ja itsekkääseen oman edun hakemiseen ja näin ollen eivät edes juurikaan kiinnitä huomiota rahankäyttöön, rahan riittämiseen ja säästäväisyyteen. Tämän he tekevät tietenkin muiden ihmisten kustannuksella. Ja tämänkin vuoksi Suomen velkakello tikittää jatkuvasti yhä hurjempaa vauhtia näyttäen aina vain suurempia lukemia.