Mitä me todella tiedämme nuorista?

Samaan aikaan, kun suurimmalla osalla nuorista menee paremmin kuin koskaan, osa nuorista kamppailee suurien haasteiden keskellä. Molempia ryhmiä yhdistää se, että usko Suomen tulevaisuuteen on koetuksella. ”Suomi-projekti vuotaa molemmista päistä”, sanoo Helsingin kaupungin kulttuuri ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio.

Tommi_Laitio_Helsingin_kaupungin_nuorisotoimenjohtaja_M_Hohteri_henkilokuva

Kuva: Helsingin kaupunki / Maarit Hohteri

”Nuorten luottamus tulevaisuuteen on heikentynyt jo melkein kymmenen vuotta”, toteaa Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio. Omaan tulevaisuuteen nuoret suhtautuvat vielä melko luottavaisesti, mutta luottamus Suomen tulevaisuuteen asuinpaikkana on laskenut kahdeksassa vuodessa 19 prosenttiyksikköä. Tämä käy ilmi Nuorisotutkimusseuran maaliskuussa julkaisemasta Nuorisobarometristä.

”Tästä ei hirveästi puhuta. Ne nuoret, joilla menee heikosti, eivät koe, että Suomi tarjoaa tarpeeksi mahdollisuuksia ja on heitä kohtaan reilu. Sitten taas niille nuorille, joilla on paljon mahdollisuuksia, Suomi on vähän nolo ja vanhanaikainen. Lontoo tai Berliini on paljon siistimpi”, Laitio sanoo.

”Suomi-projekti vuotaa molemmista päistä. Se on meille aikuisille aika vaikeaa. Sen enempää eliitti kuin ne heikossa asemassa olevat ihmiset eivät sitoudu entisellä tavoin kansalliseen projektiin.”

Maailman tulevaisuuden kohdalla tilanne on vielä huonompi. Vain neljännes nuorista näkee maailman tulevaisuuden hyvänä. Railo omien toiveiden ja uskon tulevaisuuteen välillä on kasvamassa. Samaan aikaan nuoret suhtautuvat kuitenkin erittäin optimistisesti omaan tulevaisuuteensa.

”Elämme aikaa, jossa epävarmuus kasvaa ja ihmiset joutuvat miettimään omaa identiteettiään uusiksi jo ihan sen takia, että on enemmän vaihtoehtoja. Huolestuttavaa on, jos nuoret näkevät eturistiriidan maailman ja oman pärjäämisen välillä”, Laitio kertoo.

Nuorison kohdalla tämä muutos tarkoittaa hänen mielestään nimenomaan sitä, että erot hyvinvoivan enemmistön ja syrjäytyvien välillä kasvavat koko ajan. ”Meillä on 85, jopa 90 prosenttia nuorista niitä, jotka voivat koko ajan paremmin. Heillä on paremmat suhteet vanhempiinsa, heillä on enemmän ystäviä, heitä kiusataan vähemmän, he harrastavat enemmän, he juovat vähemmän alkoholia ja he suhtautuvat positiivisesti tulevaisuuteen”, hän kertoo.

Toisilla puolestaan taustalla olla monenlaisia ongelmia. Kotiolot eivät ole turvalliset, he kohtaavat vakavaa syrjintää, esiintyy mielenterveysongelmia, päihteidenkäyttöä ja koulutuksen ulkopuolelle jäämistä.

Laitio pitää hieman huolestuttavana kehitystä, jossa ajatus siitä, että on kaikkien intressissä huolehtia heikko-osaisista, on heikentynyt. ”Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on kuitenkin perustunut sille ajatukselle, ja meidän isoin työ on siinä, että millä tavalla pystymme luomaan niissä hyvinvoivissa sellaisen fiiliksen, että kaikkien hyvinvointi on yhteinen intressi.”

Hän näkee myös, että nuorison tavassa kanavoida huonovointisuutta ja näkemiään epäkohtia on tapahtunut muutoksia. ”Ehkä ajoittain nuoret ovat liiankin kilttejä. Tyytymättömyys ei kanavoidu yhteiskunnalliseksi protestiksi, vaan vetäydytään kuplaan, jossa voidaan elää omien arvojen mukaisesti.”

Ajatus on aikuisille hankala. ”Me olemme tottuneet tällaiseen Vanhan valtaus -ajatukseen, että nuoret tulevat ja valtaavat instituutiot. Mutta heillä on paljon tehokkaampia välineitä käytössä, kuin ne vanhat kansalliset instituutiot, jotka nyt kilpailevat muutoksen kanssa.”

”Nuori ei tarvitse Yleisradiolta aikaa. Yleisradio tarvitsee nuorten aikaa”, Laitio muistuttaa.

 

Käynnissä on suuri nuorisopoliittinen uudistus

Laitio uskoo, että kaupunkilaista identiteettiä vahvistamalla myös nuorten usko yhteiskuntaan voi parantua.

”Helsinkiläisessä identiteetissä on enemmän liikkumatilaa, kuin suomalaisessa identiteetissä. Se on myös ihan kansainvälinen kehityssuunta, että erityisesti monikulttuuristen nuorten on helpompi identifioitua kaupunkiin tai jopa kaupunginosaan”, Laition kertoo.

Suomessa lapset, nuoret ja nuoret aikuiset pakkautuvat yhä enemmän kaupunkeihin. Kehitystä vauhdittavat nyt päätetyt toisen asteen koulutuksessa tehdyt muutokset. ”Ammatillista koulutusta keskitetään isommille paikkakunnille säästösyistä. Kun aikaisemmin pieniltä paikkakunnilta on saatettu muuttaa kaupunkeihin 18-vuotiaana, niin jatkossa sieltä lähdetään jo 15-vuotiaana”, hän selittää.

”Näin ollen meillä on tulevaisuudessa kaupungeissa paljon enemmän omillaan olevia alaikäisiä. Se on tosi vaikea kehitys. Me emme oikein vielä tiedä, mihin se johtaa.”

Laitio näkee riskejä tilanteessa, jossa nuori ihminen muuttaa omaan asuntoonsa 15-vuotiaana ja vanhemmat ovat mahdollisesti satojen kilometrien päässä.

”Tämä on se puoli, josta ei ole hirveästi keskusteltu. Uudistuskeskustelu on keskittynyt aika pitkälle korkeakoulujen uudistukseen, mutta tämä ammatillisen koulutuksen uudistus on ehkä se suurin nuorisopoliittinen uudistus, mikä on menossa tällä hetkellä. Se muuttaa paikkakuntien luonnetta merkittävästi.”

 

Nuorten juominen kasaantuu harvoille

Omat riskinsä ensimmäistä kertaa omillaan asuvaan nuoreen kohdistuu myös päihteidenkäytön näkökulmasta – varsinkin, jos taustalla sattuu olemaan muita ongelmia. Ennen uutta pestiään Helsingin kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialajohtajana Laitio toimi Helsingin nuorisotoimenjohtajana. Mikä on hänen kokemuksensa nuorten alkoholinkäytöstä tänä päivänä?

”Mieleeni on jäänyt keskustelu yhden lukion rehtorin kanssa vanhojen tanssien yhteydessä. Kun katsoimme sitä tanssinäytöstä, hän totesi, että on tämä muuttunut todella paljon. Enää ei tarvitse miettiä niitä piilopulloja. Se olisi nuorten mielestä jopa vähän noloa. Nyt nuoret menevät illalliselle syömään.”

Laitio muistuttaa, että vaikka tilanne ei ole välttämättä yhtäläinen suurissa kaupungeissa ja maaseudulla, havaintoa tukee kansalliset tilastot. Humalajuominen on vähentynyt ja täysin raittiiden nuorten määrä on kasvanut merkittävästi.

”Jos keskustelee meidän työntekijöiden tai poliisin kanssa, niin kyllä alkoholin käyttö nuorilla on vähentynyt merkittävästi, mutta toisaalta se kasaantuu tietylle joukolle.”

”Nähdään myös sellaista muutosta erityisesti nuorten tyttöjen keskuudessa, että sellainen siiderin juominen on vähentynyt. Sitten kun juodaan, juodaan kirkkaita ja väkeviä viinejä – ja aika usein ne on tuotu Virosta”, Laitio kertoo.

Tätä kehitystä vasten hän myös suhtautuu varauksellisesti vahvempien alkoholijuomien tuomiseen kauppoihin. ”Kun me lausuimme tuosta alkoholilain uudistuksesta, niin olimme vähän sitä mieltä, että siihen sisältyy nuorten näkökulmasta riskejä. Kun se nuorten juominen on humalahakuista, niin tietysti halutaan käyttää tuotteita, joilla pääsee nopeammin humalaan.”

Toisaalta Laitio kiittelee vähittäiskauppoja vastuullisesta toiminnasta. ”Ei minulla ainakaan ole tarvetta mihinkään voimakkaampaan rajoittamispolitiikkaan. Mielestäni myös alkoholimainonta on siistiytynyt aika paljon.”

Laitio uskoo, että jos todellista muutosta nuorten asenteisiin halutaan alkoholin suhteen, täytyy sen lähteä nuoren omista elämäntavoista ja oikeudesta päättää omasta elämästään. Asia ei ratkea keskittymällä juomiseen. Silloin puhutaan usein esimerkiksi ryhmäpaineen purkamisesta. ”Meidän täytyy ymmärtää, että tietynlainen rajojen kokeilu kuuluu siihen elämänvaiheeseen. Raittiustyövalistuksesta on nuorisotyössä jo aika pitkän aikaa sitten luovuttu. Me puhumme nuorille realistisesti siitä, mistä alkoholissa on kysymys ja päihteissä laajemmin. Siinä on iso muutos, miten ajattelemme, että ehkäisevää päihdetyötä tulisi tehdä.”

Laitio uskoo, että kulttuurin ja liikunnan keinoin pystytään tarjoamaan ihmisille välineitä käsitellä sitä, mitä elämässä tapahtuu ja ehkä löytää jonkinlaista toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen.

”Ihmisellä pitää olla sellainen riittävä perusturva ja riittävä kokemusten kirjo, että hän voi oikeasti miettiä, mikä on tärkeää.”

(Visited 588 times, 1 visits today)

Comments are closed.