Nuoret etsivät luottoaikuista

Nuorisotyö liikkuu nykyisin pyörien päällä. Walkers-bussissa ja-autossa nuoret saavat tilaisuuden ”vain olla”, ja tarvittaessa jutella tavallisen, turvallisen aikuisen kanssa. Päihteistä ja muista ongelmista puhutaan sitten, kun luottamus on ensin saavutettu.

walkers

Kuva: Leeni Peltonen

Bussin ovi käy tiuhaan. Nuoria ilmestyy paikalle heti, kun Walkers-bussi on parkkeerannut Espooseen Leppävaaran kirjaston ja kauppakeskus Sellon väliselle Viaporintorille. Aseman lapset ry:n pyörittämän liikkuvan nuorisotyön bussi on tullut sinne, missä nuoret muutenkin ovat.

Nuoria liikkuu pareittain, yksin tai pienissä ryhmissä. Monet kasvot ovat tuttuja bussin vapaaehtoistyötä tekeville aikuisille sekä ammattilaisille kuten Walkersin kasvattajalle Nina Liukolle. Jokaisena iltana bussissa käy 70–120 nuorta. Mitä he ajattelevat Walkers-bussista?

– Ette saa lähteä ikinä pois? Koska tulette taas? Hyvää kahvia ja teetä! bussista kuuluu.

 

Siellä missä nuoretkin

Bussissa on pieni kahvila,  muutama tietokone ja penkkejä kulutettaviksi. Musiikki soi kaiuttimista. Mitään ei ole pakko ostaa, eikä mitään ole pakko tehdä.

– Olemme kysyneet nuorilta, mitä te haluaisitte tehdä. He eivät kaivanneet tietokonepelejä tai mitään erityistä tekemistä. Pelikortit ja kahvi riittävät. Heille on parasta se, että täältä ei ajeta pois, kertoo Nina Liuko. Hän oli ensin toiminnassa mukana vapaaehtoisena, sitten Walkers-talolla nuorisotyöntekijänä ja nyt osana bussitiimiä.

Walkers-bussi kiertää pääkaupunkiseudulla ja viipyy aina pari kuukautta kussakin paikassa.  Paikat valitaan yhteistyössä alueen toimijoiden kuten poliisin kanssa. Walkers-auto eli Wauto liikkuu ympäri Suomea, tänä vuonna mm. talviaikaan Rukan hiihtokeskuksessa ja kesällä Oulussa. Bussin ja auton suosio on ollut kaikkialla suuri.

Walkers on Aseman Lapset ry:ssä kehitettyä vapaaehtoistoimintaa nuorten hyväksi. Toimintaa rahoittavat Opetusministeriö, Raha-automaattiyhdistys, monet muut järjestöt ja yksityiset tahot, mm. Sinebrychoff.

– Wauton ideaa pilotoitiin jo viime syksynä Salossa, jossa on tapahtunut paljon isoja rakennemuutoksia. Teimme suunnittelussa laajaa yhteistyötä, ja kuuntelimme mm. poliisia ja nuoria. Kokemukset olivat erinomaisia: auton olemassaolo rauhoitti katukuvaa, ja nuoret saivat sitä mitä kaipasivat, sanoo Minna Lahtela.

 

Nuoret siirtyivät sisälle

Nuorisotyön luonne on 2000-luvulla muuttunut täysin. Vielä 1990-luvulla työskenneltiin massojen kanssa. Alkoholinkäyttö pisti silmään katukuvassa: nuorisotyö oli paljolti humalaisten hoivailua.

Nyt kuva on täysin toinen, sillä nuorten julkijuopottelua ei enää sallita. Nollatoleranssi alaikäisten alkoholinkäyttöön on tietyssä mielessä purrut, mutta toisaalta siirtänyt osaa nuorista edelleen koskevan ongelman pois silmistä.

Bilettäminen on siirtynyt seinien sisäpuolelle sitä mukaa kun valistus sekä poliisin, lastensuojelun ja nuorisotyön yhteistyö on tiukentanut suhtautumista nuorten juomiseen. Hyvää on se, että alkoholia  käytetään pienempiä määriä kuin ennen ja että täysin raittiiden nuorten määrä on ollut kymmenen viime vuoden aikana kasvava trendi.

– Nyt tavoitamme nuoret parhaiten liikkumalla ketterästi eri paikoissa. Bussi ei ole leimaantunut kenenkään reviiriksi, joten se on todella matalan kynnyksen paikka. Luoksemme tulee myös alkoholia tai muita päihteitä käyttäneitä nuoria. Meille voi tulla myös päihtyneenä, mutta päihtymys ei oikeuta käyttäytymään huonosti eikä päihteitä saa käyttää meidän tiloissamme tai auton lähellä, sanoo Walkers-toimintavastaava Minna Lahtela.

 

Walkersin väen periaate päihtyneiden nuorten kohtaamisessa on, että jokaisella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi. Alkoholia nauttinut nuori on yhtä arvokas kuin selvin päin oleva.

– Se ei tarkoita, että hyväksyisimme päihteiden käytön vaan että hyväksymme ihmisen, Lahtela sanoo.

 

Käänteisajattelua ja kärsivällisyyttä

Walkersissa toimitaan niin sanotun käänteisajattelun ja myönteisen tunnistamisen periaatteella. Pyrkimyksenä on useiden kohtaamisten avulla synnyttää luottamusta aikuisten ja nuorten välillä. Vasta sitten otetaan esiin huoli päihteiden käytöstä. Tavoitteena on motivoida nuori keskustelemaan aiheesta ja lopulta saada hänet ohjatuksi tarvittavan tuen piiriin.

– Jos tällaista keskustelua yrittää ensi tapaamisella tai jos käännyttää nuoren pois päihtymyksen vuoksi, ei luottamusta synny. Ei varsinkaan niiden nuorten kanssa, jotka tukea eniten tarvitsevat, koska heidän elämäänsä varjostavat toistuvat pettymykset ja epäluottamus aikuisiin, Lahtela sanoo.

Aikuisen pitää olla kiinnostunut muustakin kuin nuoren päihteiden käytöstä, siitä kuka nuori oikeasti on. Tämän eteen Walkersissa tehdään paljon työtä. Kun aikuinen ei ensimmäisenä provosoidu nuoren huolestuttavasta käytöksestä, nuori nostaa aikanaan usein ongelman itse esiin.

– Emme siis varsinaisesti valista alkoholinkäytöstä, syömishäiriöiden vaaroista tai ilmaston lämpenemisestä. Emme moralisoi emmekä tuputa, mutta silti puutumme ongelmiin, luomme kontakteja ja täytämme turvallisten aikuisten tyhjiötä nuorten elämässä. Näin olemme päässeet oikeasti auttamaan monia nuoria, Minna Lahtela sanoo.

Tällainen lähestymistapa vaatii aikuiselta kärsivällisyyttä odottaa hetkeä, jolloin aika on kypsä ja nuori ottaa vastaan avun. Hätätilanteissa toimitaan tietysti nopeasti lastensuojelulain velvoitteiden mukaan.

– Päihteiden ongelmakäyttö on aina oire jostain isommasta ongelmasta. Pelkkä päihteiden poistaminen nuoren elämästä ei sitä korjaa.

 

Tavalliset aikuiset

Walkers-työn kantava voima ovat vapaaehtoiset. Kahviloissa, autoissa ja tapahtumissa toimivat aikuiset ovat ”nuoruuden veteraaneja”, omasta nuoruudestaan selvinneitä aikuisia. Heissä on nuoria aikuisia, jotka ehkä ovat itse aikanaan käyneet Walkers-kahviloissa, eläkeläisiä, jotka haluavat antaa aikaansa nuorille ja keski-ikäisiä, joiden omat lapset ovat juuri aikuistuneet. Kaikki vapaaehtoiset kurssitetaan tehtäväänsä.

– Nuoret kaipaavat ihan tavallisia aikuisia, sellaisia jotka eivät ole missään roolissa suhteessa nuoriin – eivät opettajia, terveydenhuoltoa tai viranomaisia, Minna Lahtela sanoo.

Omille vanhemmille ei aina haluta puhua kaikesta, ja jossain vaiheessa nuoren on tehtävä irtiotto heistä. Kuunteleva aikuinen voisi olla kuka tahansa nuoren lähellä, mutta sellaisia ei ole niin vain saatavilla. Nuorilla on kova tarve puhua asioistaan: ihmissuhteista, peloista, haaveista ja arjen asioista.

– Nuorten elämässä on paljon yksinäisiä hetkiä. On halu puhua, mutta joko aikuisilla ei ole aikaa kuunnella tai nuori ei osaa ottaa asioitaan puheeksi. Meidän on helppo leperrellä pikkulapsille, mutta teini-ikäisiä emme osaa lähestyä. Puheesta nuorille tulee helposti vain moitetta ja kieltämistä. Pitäisi ymmärtää, että nuoruus ei ole mikään diagnoosi, Lahtela muistuttaa.

(Visited 120 times, 1 visits today)

Comments are closed.