Mitä hyötyä on alkoholitutkimuksesta

 

Alkoholitutkimus tuottaa jatkuvasti silmiinpistävän ristiriitaisia tuloksia sen mukaan, mikä taho tutkimuksen julkaisee. Tutkija Antti Maunun mukaan tämä ei kuitenkaan tee niistä yhtään vähempää totta. “Moraali ja politiikka eivät mielestäni ole tutkimukseen sisäänrakennettuja, vaan tulevat mukaan siinä, miten tuloksia luetaan ja käytetään”, hän sanoo ja toivoo, että tutkimukseen ja politiikkaan nostettaisiin kansanterveysnäkökulman rinnalle kulttuurisia näkökulmia.

Tutkija Antti Maunu toivoisi alkoholitutkimuksen rahoituksen uudistusta

Tutkija Antti Maunu toivoisi alkoholitutkimuksen rahoituksen uudistamista

 

Samalla hetkellä, kun uuden alkoholilain poliittinen valmistelua alkoi helmikuussa 2016, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, joka on Sosiaali- ja terveysministeriön alainen asiantuntijaelin, uutisoi tutkimuksesta, jonka se oli yhdessä Alkon kanssa tilannut TNS Gallupilta, otsikolla: “Kansa ei toivo väljempää alkoholipolitiikkaa”.

Tilastotieteestä kiinnostunut helsinkiläinen vihreä kunnallispoliitikko Lilja Tamminen tutustui lukuihin otsikon takana ja tyrmistyi. Hänen mielestään jos luvut jostakin kertoivat, niin selkeästä asenteiden liberalisoitumisesta. Kun hän bloggasi havainnoistaan, THL:n edustaja vastasi: “Kyseinen uutinen on muotoiltu suhteessa vallitsevaan keskusteluilmapiiriin.” Tamminen puolestaan tähän: “Tilastoviranomaisen tehtävä ei ole oikaista julkista keskustelua johonkin tiettyyn suuntaan, vaan tuottaa ja raportoida paikkansapitävää tietoa.”

Tämä, sinänsä pieni, yhtä otsikkoa koskeva näkemysten vaihto on melko tyypillinen tilanne suomalaisessa alkoholikeskustelussa. Samasta tutkimuksesta tehdään toisistaan poikkeavia, jopa toisensa poissulkevia tulkintoja tai kaksi rinnakkaista tutkimusta saattaa päätyä päinvastaiseen lopputulokseen.

Toistuva esimerkki tästä on matkustajatuonti Virosta ja sen vaikutus. Asiantuntijat perustelevat tuonnilla ja Viron hinnoilla milloin mitäkin, vaikka todellisuudessa kenelläkään ei ole käytössään luotettavia lukuja tuonnista ja sen vaikutuksista kotimaan myyntiin.

Miksi tutkimukset tuottavat niin ristiriitaisia tuloksia? Ja jos kerran tuloksiksi voidaan saada toisistaan täysin poikkeavat lopputulemat, mikä arvo tällaisella tutkimuksella on? Miten tuloksia tulisi hyödyntää?

”Ristiriitaisuus johtuu siitä, että alkoholi on ilmiönä itsessään ristiriitainen”, sanoo alkoholinkäyttöä, biletystä ja sosiaalisia suhteita työkseen tutkiva Antti Maunu. ”Alkoholin käytössä on aina hyviä ja huonoja puolia. Riippuu tutkimusnäkökulmasta ja rajauksesta, kumpaa kulloinkin tarkastellaan.”

”Yhdessä keskitytään punaviinilasillisen terveysvaikutuksiin, toisessa taas tutkitaan montako maksakirroosia ja huostaanottoa se aiheuttaa. Nämä molemmat ovat yhtäaikaa totta.”

Maunu keskittyisikin ennemmin siihen, miten tulokset otetaan mukaan keskusteluun. ”Tiede ja tutkimus ovat pohjaltaan neutraaleja. Tutkimustulokset ovat vain argumentteja keskustelussa. Mutta hyvin usein niistä lähdetään tekemään arvovarautuneita, ideologisia tai identiteettipoliittisia kannanottoja. Niistä halutaan poimia omaan pirtaan sopivat tulokset ja esittää muut tulokset huonoina tai väärinä.”

”Silloin tulevat moraali ja politiikka mukaan. Mutta eivät ne mielestäni ole tutkimukseen sisäänrakennettuja, vaan siihen, miten niitä tuloksia luetaan ja käytetään.”

Vaikka näkökulmasta ei pidä, se ei ole väärä

Viime vuonna filosofian professori Timo Airaksinen antoi Ajankohtaisen Kolmosen haastattelussa kovaa kyytiä alkoholitutkimukselle ja piti sitä tarkoitushakuisena. Maunu ei näkemystä allekirjoita.

”Olen eri mieltä. Airaksinenhan on filosofi, joka ei ole tehnyt alkoholitutkimusta. Mielestäni hän puhuu siinä ihan kansalaisena ja mielipidehenkilönä, eikä tutkimuksen näkökulmasta.”

Hän näkee, että Airaksisen mielipiteessä sekoittuu kaksi asiaa. ”Tässä kansanterveysnäkökulmassa tuodaan esiin alkoholin vaikutuksia ja etenkin haittoja eri indikaattorien valossa ja aika vaikea sitä on faktapohjalta kieltää, etteikö siitä aikamoisia haittoja aiheutuisi. Mutta se ei ole moralismia. Toinen asia on sitten se, mitä mieltä siitä näkökulmasta on.”

Maunu muistuttaa, että kansanterveysnäkökulmalla on vuosikymmenien ajan toki ollut vahva painotus, joka on vaikuttanut merkittävästi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Hän toivoisikin, että myös kulttuurinen näkökulma otettaisiin vahvemmin huomioon alkoholitutkimuksessa ja -politiikassa. ”Minä tekisin tästä ensisijaisesti poliittisen ja kulttuurisen tutkimuskohteen, koska se on se, mikä puuttuu. Jos puhutaan politiikasta, täytyy nimenomaan ymmärtää päätöksenteon kohteen, kohderyhmän tai asiakkaiden näkemyksiä. Mitä on nämä koetut hyödyt ja haitat? Pitäisi tarkastella ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia alkoholiin liittyen.”

Mistä oikea taho tekemään alkoholitutkimusta?

Maunu myöntää, että on relevanttia keskustella siitä, paljonko tutkimuksen rahoittaneen tahon intressit vaikuttavat. Moni alkoholin hyviä puolia painottava kansainvälinen tutkimus rahoitetaan alkoholiteollisuuden puolelta, kun taas kansanterveysnäkökulmaa painottavia rahoitetaan kansallisesti valtionhallinnosta. ”Onhan siinä sillä tavalla poliittisia intressejä pelissä. Mutta jos ne ovat oikeita tutkimuksia, jotka julkaistaan tieteellisinä artikkeleina, niin kyllähän ne molemmat ovat yhtä aikaa oikeassa.”

Mikä silloin olisi oikea taho tekemään ja rahoittamaan alkoholitutkimusta? ”Tukholman yliopistossa toimii maailman ainoa alkoholitutkimuksen laitos, joka on yliopiston alaisuudessa. Eli lähtökohtaisesti neutraalilla ja puolueettomalla taholla”, Maunu kertoo. Suomessa ei vastaavaa löydy. ”THL on tietysti omansa, mutta siellä tutkimus painottuu vahvasti kansanterveysnäkökulmaan, koska se on Sosiaali- ja terveysministeriön alainen laitos.”

Hän korostaa, ettei väheksy THL:n tekemää tutkimusta, mutta muistuttaa, että sen ulkopuolelle jää monia tutkimussuuntia. ”THL:n alkoholitutkimus on nykyään sellaista laskukonetutkimusta ja laskukonepolitiikkaa. Inhimillisten kokemusten ja prosessien tutkiminen on vähentynyt jo lähestulkoon nolliin.”

”Historiallisesti Suomessa on yhteiskuntatieteellinen alkoholitutkimus ollut kansainvälisesti todella kovatasoista ja hyvin rahoitettua 50-luvulta alkaen. Tänä päivänä tilanne on täysin toinen, kun alkoholi- ja päihdetutkimusta rahoitetaan todella vähän. Nimenomaan tällaiset laadulliset, kulttuuriset näkökulmat ovat olleet pimennossa viime vuosina.”

Yksi ratkaisu saattaisi olla Suomen rahoitusjärjestelmän muuttaminen. Tällä hetkellä järjestöjen piirissä ei voida tehdä tutkimusta, koska niitä rahoitetaan veikkausvaroilla, joita ei saa käyttää tutkimustyöhön. Puhtaasti akateemisen tutkimuksen tekeminen taas vaatii sellaista osaamista, verkostoja ja fasiliteetteja, joita järjestöillä ei ole, ja siksi järjestöt eivät voi hakea esimerkiksi Suomen Akatemian tutkimusrahoitusta. Tästä rakenteesta seuraa Maunun mukaan se, että soveltava, yhteiskuntaa palveleva tutkimus on rahoituksen suhteen väliinputoajan asemassa.

”Pitäisikö järjestöillä olla enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia tehdä tieteellisistä lähtökohdista tutkimusta?”, Maunu kysyykin. “Silloin tehtäisiin tutkimusta, joka motivoituisi suoraan kansalaisten kokemuksista, tarpeista ja toiveista.”

Missä tällaista tutkimusta sitten tehtäisiin? “Luontevaa olisi perustaa järjestöjä yhteisesti palveleva tutkimuslaitos, joka saisi rahoituksensa osin Veikkaukselta mutta jolla olisi resurssit hakea sitä myös Suomen Akatemialta. Tällä hetkellä järjestöjen ja akateemisen tutkimuksen rahoitus ja intressit ovat valitettavasti niin kaukana toisistaan, ettei tällainen taida olla mahdollista. Mutta toivon olevani tässä väärässä”, naurahtaa Maunu.

(Visited 170 times, 1 visits today)

Comments are closed.