Itämeren kohtalo ratkaistaan pelloilla

Terveen Itämeren puolesta taistelevan Baltic Sea Action Groupin hallituksen puheenjohtaja Saara Kankaanrinta sanoo, että maatalous on avain, kun meidän mertamme yritetään pelastaa. Viljelymenetelmien ja kuluttajien tottumusten on muututtava. Avainasemassa on viljelijöiden ripeä siirtyminen aidosti luontoa vaaliviin menetelmiin sekä ruokaketjussa vaikuttavat yritykset ja niiden esimerkki ja vipuvoima.

Saara Kankaanrinta ja Ilkka Herlin ovat BSAG:n perustajajäseniä. Kuva: Maija Astikainen

Saara Kankaanrinta ja Ilkka Herlin ovat BSAG:n perustajajäseniä. Kuva: Maija Astikainen

Rehevöityminen ja ilmastonmuutos. Vastaus tulee napakasti, kun Baltic Sea Action Groupin (BSAG) hallituksen puheenjohtaja Saara Kankaanrinnalta kysyy Itämeren tämän hetken suurimmista haasteista. ”Ilmastonmuutos vaikuttaa hurjalla tavalla Itämereen. Eräs tutkija juuri sanoi, että paras keino suojella Itämerta on taistella ilmastonmuutosta vastaan.”

Rehevöityminen on pitkäaikainen ongelma Itämerellä. Yli puolet siihen kohdistuvista päästöistä tulee maataloudesta ja Suomessakin 50% ilmastovaikutuksesta syntyy pelkästään keinolannoitteista. ”Maaperä on se paikka, jossa tämä ratkaistaan”, Kankaanrinta sanoo. ”Viljelytapoja tulisi kehittää voimallisesti kestävämpään suuntaan. Vallalla on näennäistehokkuuden illuusio. Ollaan harjoittavinaan tehomaataloutta, mutta se ei olekaan ollenkaan tehokasta. Sen näkee kannattavuudesta, jonka kanssa suuri osa taistelee. Tuotantopanoksia pitäisi pienemmiksi ja luonnon oma voima valjastaa kassaksi.”

Uudessa sukupolvessa on kuitenkin paljon viljelijöitä, jotka ovat ymmärtäneet, että ekologisesti kestävällä maanviljelyllä ei ainoastaan säästetä luontoa, vaan pystytään nostamaan kannattavuutta pienemmillä tuotantopanoksilla. ”Orgaaniset viljelijät tekevät tällä hetkellä paljon parempaa taloudellista tulosta kuin viljelijät, jotka käyttävät keinolannoitteita ja torjunta-aineita”, Kankaanrinta kertoo. Hän uskoo, että juuri keinolannoitteiden käyttö nousee pian suureksi keskustelunaiheeksi, samoin torjunta-aineet. ”Näin on jo käynyt Ruotsissa. Maataloudessa viimeiset 70 vuotta ollut vallalla käytäntö, jossa keinolannoitteita ja torjunta-aineita on käytetty, koska se on ollut helppoa. Ei ole tarvinnut enää ymmärtää miten maaperä pidetään toimivana terveenä tai esimerkiksi, mikä on monipuolisen kasvuston merkitys tuholaisten torjunnassa. Osaaminen on vähentynyt eikä siitä voi syyttää viljelijöitä – useimmat ovat toimineet parhaan olemassa olevan ymmärryksen mukaan.. Nyt uusi sukupolvi on herännyt ajattelemaan, että elanto pitää oikeasti jotenkin säilyttää ja maaperä on se, millä tässä pelataan.”

“Mistä ihmeestä se ajatus on aikoinaan tullutkaan, että vain yksi kasvi pellossa olisi tehokkain tapan tehdä ruokaa? Ei luonto toimi monokulttuurisesti”, hämmästelee Kankaanrinta.

Hän myöntää, että muutos on aina tuskainen, eikä vanhoista tavoista ole helppoa nopeasti päästä eroon. Tärkeänä hän pitää kuitenkin sitä, että havaittavissa on muutosta asenteissa ja että viljelijöillä on aitoa halua tehdä muutos. ”Vertaan tätä porttiteoriaan: kun lähtee jostain pienestä ajattelemaan sitä asiaa ja kokeilemaan – vaikka lisäämällä maanparannusainetta maaperään – niin usein siten pääsee asiaan sisälle ja seuraava askel on helpompi ottaa.”

”Tuon ensimmäisen kynnyksen ylittämiseen voisi suunnata tehokkaammin myös tukitoimia valtion tasolla.”

Ruokaketju kestäväksi

Kankaanrinta uskoo, että Itämeren kohtalo kietoutuu kestävän ruokajärjestelmän ympärille. Se tarkoittaa muutosta niin pelloilla kuin kuluttajien käyttäytymisessäkin. ”Muutos lähtee aina tuotantotavoista. Peltoviljelyä voi tehdä joko hiiltä sitovasti tai sitä hukkaavasti. Jos pelto ei sido hiiltä, eli sieltä katoaa hiiltä, todennäköisesti pellosta tulee silloin myös Itämeri-päästöjä. Kun maaperä on kunnossa, se sitoo hiiltä. Maanviljelijä voi aidosti olla todella ratkaiseva tässä asiassa.”

Yksilötasolla yksi selvä muutos pitäisi olla lihan syönnin merkittävä väheneminen. ”Jos globaalisti ajatellaan, niin näin sen on pakko mennä. Liha ei voi olla maailman jokaisella ihmisellä joka päivä ruokavaliossa.”

Lihan syöntiä ei tarvitse kokonaan lopettaa, mutta Kankaanrinnan mielestä sen pitäisi kuulua enemmän juhlaan kuin arkeen. ”Suomessa 80% kaurasta menee rehuksi. Voisihan sillä ruokkia ihmisiäkin. Kyllä maailman ruokkiminen onnistuisi, jos ruokavalio olisi sitä, mitä se on ennen ollut.”

Yhtälö ei ole helppo, mutta nyhtökauran kehittäneen Gold&Green Foodsin hallituksessa istuva Kankaanrinta on ollut iloinen huomatessaan, miten nopeasti muutos kuluttajissa voi tapahtua, kun aika ja muoto on oikea. ”Nyhtis ja härkis ovat transtuotteita. Niitä tarvitaan tekemään se muutos. Onhan meillä aina ollut kasvikset, mutta niitä ei olla tähän asti laajamittaisesti löydetty lihatuotteiden korvaajiksi tai vaihtoehdoiksi.”

Yritysten esimerkillä suuri merkitys

BSAG tekee paljon tiivistä yhteistyötä yritysten kanssa, joiden roolin Kankaanrinta näkee merkittävänä Itämeren suojelussa. ”Yritysten suurin vaikuttamismahdollisuus on se oma tekeminen, oma toiminta. Aloitamme yleensä yhteistyön juuri siitä, että pohdimme, missä kunkin yrityksen vaikutus olisi suurin. Silloin se on kestävää ja pitkävaikutteista.”

Olut on jo nyt yksi ekologisimmista elintarvikkeista, mutta innovaatioitakin syntyy edelleen. Niistä esimerkkinä Carlsbergin tavoitteet lanseerata kokonaan puukuidusta tehty olutpullo vielä vuoden 2018 aikana. ”Oluen tuotantoprosessi on oikeasti todella hyvin hoidettu. Hiilidioksidi hyödynnetään, mäski hyödynnetään ja kaikki on hirveän tarkasti mietitty”, Kankaanrinta kiittelee. Hän rohkaisisi panimoita ulottamaan vaikutuksensa myös pelloille ja yhteistyössä viljelijöiden kanssa nostamaan standardeja jatkuvasti. Näin on tapahtunutkin, esimerkiksi kun BSAG on yhdessä Sinebrychoffin kanssa jo usean vuoden ajan auditoinut Koffin jouluoluen valmistamiseen käytettävän mallasohran ja luonut Itämeri-ystävällisen kriteeristön ohralle. ”Sinebrychoff on tunnistanut, että sillä on sisäänostajan roolissa aito mahdollisuus vaikuttaa.”

Ajankohtaisen Kolmosen haastattelussa viime kesänä Aalto-yliopiston vastuulliseen liiketoimintaan erikoistunut johtamisen professori Minna Halme luokitteli vastuullisen toiminnan kolmelle tasolle, joista ensimmäisellä yritys tekee hyväntekeväisyyttä ja antaa lahjoituksia, toisella integroi vastuullisia toimintatapoja omaan päivittäiseen toimintaansa, ja ylimmällä tasolla yritys lähtee tekemään vastuullisuusinnovaatioita. Kankaanrinta on iloinen huomatessaan, että Suomessa on nostanut päätään tällainen keksimisen kulttuuri.

”Usein innovointi tulee jostain toimialan ulkopuolelta. Silloin näkee jotain, mitä sisällä ei näe. Ja itse ilahdun aina, kun se on ihan aidosti kestävää. Olen mukana vain todella ratkaisukeskeisissä startupeissa ja kaikissa innovaatiopolku on samankaltainen.”

“Emmehän me täällä Suomessa yksin pelasta maailmaa emmekä edes Itämerta, mutta kun uusien ketterien yritysten lisäksi sellaiset perinteisen yritykset kuin Sinebrychoff ja Carlsberg ottavat ison roolin ja kirittävät aina vaan parempaan, se toimii ihan hirveän vahvana esimerkkinä muillekin isoille toimijoille. Silloin on paha mennä kenenkään sanomaan, että emme voi vaikuttaa, kun on olemassa noin hyvä esimerkki. Rohkaisen kaikkia yrityksiä kokeilemaan mihin se oma vaikutusvalta riittää! Ilmasto- ja Itämeri-talkoissa riittää tilaa jokaiselle.”

 

(Visited 122 times, 1 visits today)

Comments are closed.