Oluentuotanto vihertyy hurjaa vauhtia

Viidessätoista vuodessa Sinebrychoffin tehdas Keravalla on vähentänyt kaatopaikkajätteen määrän 3,9 kilosta 0,02 kiloon per tuotettu kuutio. Veden kulutus tuotettua juomalitraa kohden on pienentynyt 3,3 litrasta 2,3 litraan. Tuotannossa vapautuva hiilidioksidi käytetään uudelleen virvoitusjuomien valmistamiseen, mäski ja hiiva menee kokonaisuudessaan rehuksi naudoille ja sioille. Yhden jo ennestään ekologisimman elintarvikkeen, oluen, tuotanto vihertyy koko ajan entisestään. “Meillä on menossa tällä hetkellä lämmön talteenottoprojekti, jonka lopputuloksena emme enää tarvitse tämän kiinteistön lämmittämiseen lainkaan ulkopuolista energiaa”, kertoo Sinebrychoffin tuotantojohtaja Bo Ranta.

bo-ranta

Kun nykyinen tuotantojohtaja Bo Ranta tuli ensimmäistä kertaa Sinebrychoffille kesätöihin vuonna 1982, oli tuotantolaitos hyvin erinäköinen. Hietalahden rannassa sijainnut panimo on sittemmin siirtynyt Keravalle ja kasvanut sekä pinta-alaltaan että tuotantokapasiteetiltaan aivan toisiin suuruusluokkiin.

“Silloin elimme voimakasta kasvuvaihetta. Pääasia oli, että saimme tuotannon pyörimään. Sen jälkeen vasta on tullut mukaan kehitys, jonka avulla olemme pystyneet optimoimaan asioita ja parantamaan hyötysuhdetta”, Ranta kertoo.

Tuotantoa on kehitetty jatkuvasti ja määrätietoisesti. ‘Optimointi’ on sana, jota Ranta käyttää usein kuvatessaan kehitystä. Ajassa ei tarvitse mennä edes Rannan kesätyövuoteen 80-luvulle huomatakseen kehityksen.

Vuodesta 2001 veden kulutus tuotettua juomalitraa kohti on laskenut 3,3 litrasta 2,3 litraan.

Jätteiden määrä tuotettua kuutiota kohden on pudonnut 17 kilosta 5,9 kiloon.

Laitteiden pesuun käytettävän lipeän kulutus per kuutio on vähentynyt 2,3 kilosta 1,0 kiloon.

Miten tässä on onnistuttu?

“Olemme pystyneet optimoimaan olotiloja prosessin eri vaiheissa. Pystymme esimerkiksi säätämään lämpötiloja tarkemmin. Laitteista on tullut parempia. Silloin, kun vielä toimimme Hietalahdessa, niin oluen käymisaika oli sellaiset 20 vuorokautta. Tänä päivänä käymisaika on noin 10-11 vuorokautta.”

“Näen, että ekologisuus tulee juuri siitä, että me käytämme vähemmän käyttöhyödykkeitä kuin aikaisemmin. Silloin, kun aloitin urani, niin hyvin tavallisesti panimo käytti noin seitsemän litraa vettä per tuotettu litra olutta. Hyvä panimo pystyi toimimaan jossain 4-5 litrassa. Nyt me kolkuttelemme kahden litran rajaa. Ja virvoitusjuomien puolella ollaan jo alle kahdessa litrassa”, Ranta kuvailee kehitystä.

 

Oluentuotanto rasittaa luontoa yhä vähemmän

 

Sinebrychoff on pystynyt myös viemään kierrätystä vuosien saatossa yhä pidemmälle. Lähes kaikki materiaalit pystytään kierrättämään ja se on näkynyt jätemäärien hurjana pienentymisenä. Kun vielä viisitoista vuotta sitten kaatopaikkajätettä syntyi 3,9 kiloa per tuotettu kuutio, nyt vastaava luku on 0,02 kg per kuutio.

Myös laitteiden huollossa on tapahtunut merkittävää kehitystä, joka säästää osaltaan luontoa. “Nythän kaikkia laitteita pestään, ja pesujen optimoinnilla olemme saaneet kemikaalien määriä selvästi alaspäin. Myös jätevettä lähtee sen myötä meiltä selvästi vähemmän ulos. Samoin saamme esimerkiksi hiivat paljon paremmin talteen, eikä niitä joudu viemäriin, jolloin biologinen hapenkulutus paranee”, Ranta jatkaa.

Suuressa panimossa pieneltäkin tuntuvat asiat ovat merkittäviä. “Nykyisten kiinteiden putkien tilalla oli aiemmin letkuja, joita siirreltiin paikasta toiseen ja siirtojen yhteydessä aina meni enemmän viemäriin tavaraa. Nämä kaikki ovat muuttuneet.”

Kaikki oluen tuotannosta syntyvä mäski ja hiiva menevät kokonaisuudessaan rehuksi naudoille ja sioille. Hiilidioksidi otetaan talteen ja käytetään virvoitusjuomien ja vesien valmistamiseen. Seuraavana askeleena on siirtyminen puukuidusta valmistettaviin pulloihin. Emoyhtiö Carlsberg julkaisi syksyllä tavoitteensa tuoda puupullot pilottimarkkinoille jo vuonna 2018.

Myös tuotannosta syntyvä lämpöenergia ollaan valjastamassa hyötykäyttöön. “Meillä on menossa tällä hetkellä lämmön talteenottoprojekti, jonka lopputuloksena emme enää tarvitse tämän kiinteistön lämmittämiseen lainkaan ulkopuolista energiaa”, Ranta kertoo. Aihe on sikälikin ajankohtainen, sillä kesällä Greenpeace nosti tekemässään tutkimuksessa oman lämmöntuotannon yhdeksi oleellisimmista kehityskohdista panimoiden toiminnassa.

 

Oluentuotannon ekologisuutta tulisi nostaa esiin

 

“Ehkä panimoiden ekologisuudesta puhutaan liian vähän”, Ranta pohtii. “Hiilijalanjäljestä joskus puhutaan, mutta ei sekään meillä ole mikään suuri.”

“Nythän tällaiset käsityöläis-, craft-oluet, ovat in-tuotteita ja niitä pidetään kovin ekologisina. Mutta jos ajattelee vaikka lämmönsiirtotehokkuutta, niin kyllähän ne enemmän energiaa olutlitran valmistamiseen käyttää, kuin mitä me käytämme”, hän muistuttaa.

“Meillä on Suomessa pitkät perinteet juomien tekemiselle. Meillä on hyvä tuotteet ja viimeksi, kun olen luvut katsonut, niin me olemme parhaimmillaan työllistäneet 3000-4000 ihmistä suoranaisesti ja 30 000 ihmistä välillisesti. Luvuissa on toki tultu alas, mutta  kyllä minä näen, että panimotoiminnalla  joku merkitys tässä yhteiskunnassa on!”

Suuren panimon toiminnan perusedellytykseksi Ranta nostaa tasalaatuisuuden. “Tällaisessa mittakaavassa, jossa me toimimme, niin jos meillä ei olisi tasalaatuisuutta, ei meillä olisi markkinoita. Tehdään se laatu, mitä ollaan luvattu tehdä. Pidetään huolta, että se toistuvuus on olemassa. Että laitteet ja prosessit pysyvät kunnossa, eikä tule poikkeavuuksia. Kuluttaja haluaa, että hänen KOFFinsa maistuu tänään samalta kuin se maistui viime viikolla”

(Visited 288 times, 1 visits today)

Comments are closed.