Anders Frydenlund ja tehtävä Suomessa: Voita ruotsalaiset

Sinebrychoffin hiljattain nimitetty norjasta tuleva toimitusjohtaja Anders Frydenlund sanoo olevansa johtajana superläpinäkyvä ja suora. Se toimii Norjassa ja se tuntuu toimivan hyvin Suomessakin. Merkittävin ero maiden välillä on lyhyen kokemuksen perusteella se, että suomalaiset ovat hieman hierarkkisempia. Ja merkittävä yhteinen piirre on tietysti halu voittaa ruotsalaiset.

Sinebrychoffin toimitusjohtaja Anders Frydenlund

Sinebrychoffin toimitusjohtaja Anders Frydenlund

 

Kun norjalainen Anders Frydenlund oli nimitetty Sinebrychoffin seuraavaksi toimitusjohtajaksi ja hän alkoi googlata tietoa tulevasta kohdemaastaan, hetken verran häntä kylmäsi.

”Ennen tuloani luin monia amerikkalaisia ja englantilaisia artikkeleita Suomesta. Niissä Suomi kuvattiin omituiseksi arktiseksi maaksi, joka on täynnä masentuneita ja omituisia ihmisiä. The Times väitti, että suomalaiset ovat vähän kuin eskimoita. Minä ihmettelin, mistä on kysymys, ja (alun perin tsekkiläinen) vaimoni oli lähes epätoivoinen. Hän on taistellut kohta 14 vuotta sen kanssa, että norjalaiset ovat hiljaisia, ujoja, sisäänpäinkääntyneitä ja ilmasto kamala. Ja nyt nämä artikkelit kuvasivat Suomen lähinnä Mordoriksi.”

Mutta aina ei ole lehtiin luottamista. Perille päästyään Frydenlund löysi hyvin toisenlaisen maan, jossa oli helppoa olla kotonaan.

”Kokemukseni on kaikkea muuta kuin nuo artikkelit. Suomi on hyvin samanlainen kuin Norja, mukaan lukien sää, joka on täsmälleen samanlaista. En pidä suomalaisia niin kovin introvertteinä, ja on kiva tulla toiseen turvalliseen ja hyvin organisoituun yhteiskuntaan. Me tulijat arvostamme Suomea kovasti, koska se on turvallinen paikka elää ja kasvattaa lapsia. Kerroinkin pian vaimolleni, että ei tämä Espanja ole, mutta tämä on kuin uusi Norja.”

Ainoa todellinen harmin aihe Suomeen muutossa oli pitkä ero perheestä.

”Ensimmäiset kaksi tai kolme viikkoa olivat helppoja, kuin olisi ollut pitkällä työmatkalla, mutta sen jälkeen oli jo haastavampaa. Nyt olen onneksi saanut perheeni tänne Suomeen. Pikku hiljaa arki on alkanut rullaamaan kouluineen ja päiväkoteineen. ”

Superläpinäkyvää johtamista

Suomessa on viimeaikoina nähty muitakin kiinnostavia norjalaisen liikkeenjohtotaidon rantautumisia. Peter Stordalen on avannut kaksi Clarion-hotellia ja Stein-Erik Vellan ottanut ohjat Suomen Teliassa. Frydenlund arvio norjalaisten esilläolon olevan pääasiassa sattumaa, mutta samaan hän aikaan ymmärtää, miksi juuri Norja.

”Sekä suomalaiset että norjalaiset ovat suoria ja pragmaattisia. Olemme hyviä asioiden toimeenpanossa, kiinnostuneita innovaatiosta ja teknologioista”, hän arvioi.

Entä sitten erot? Jos norjalainen johtaja solahtaa suomalaiseen kulttuuriin helposti, mitä hän voi tuoda siihen lisää?

”Täällä ollaan aavistuksen hierakkisempia ja organisaatiossa ylempänä olevia kunnioittavampia kuin Norjassa. Norjassa kuka tahansa voi mennä kättelemään kuningasta tai juttelemaan minkä poliitikon kanssa tahansa. Se on meidän perinteemme. Muut ajattelevat, että se on epäkunnioittavaa, mutta meillä se on verissä.”

Mutta se taustasta ja kansallisuuksien eroista. Millainen on Frydenlundin oma johtamistyyli ja mikä on hänen tehtävänsä Suomessa?

Taustaltaan hän on markkinointi- ja myyntimies, joka on aina työskennellyt nopeasti liikkuvien vähittäistavaroiden parissa. Ensimmäinen työpaikka oli Tsekin tasavallassa ruokavalmisteiden parissa, sieltä hän jatkoi mm. Linie-akvaviitistaan tunnetulle juomatalo Arcusille Norjaan, sitten Carslbergin omistamaan Ringnes-panimoon. Ja nyt siis Pohjoimaiden vanhimman panimon Sinebrychoffin ykköseksi.

Omaa johtamistapaansa Frydenlund kuvaa superläpinäkyväksi, rehelliseksi ja suoraksi.

”Johtajan työssä on kysymys siitä, että saadaan ihmiset antamaan vapaaehtoisesti parhaansa. Että he antavat 110 % aina kun he tulevat töihin, ei 75 %. Toisin sanoen sen ekstramailin, ekstralojaaliuden, ekstraeffortin koko ajan. Jotta se vapautuisi, meillä johtajilla on kaksi tehtävää ylitse muiden: tarjota selkeyttä ja tarjota standardeja. Selkeyttä odotuksissa eli siinä, missä firman pitää olla tulevaisuudessa, ja standardeissa eli siinä, miten asiat tehdään.”

Siis selkeytä mitä ja linjaa miten. Mitä se tarkoittaa Sinebrychoffilla?

”En usko, että poikkeamme Carlsberg-konsernissa muista liiketoiminta-aloista mitattavien tavoitteiden osalta. Tavoittelemme luonnollisesti hyvää kannattavuutta, positiivista tuloskehitystä sekä markkinaosuutta, joka kertoo, että tuotteemme ovat hyvässä vedossa ja houkuttelevia kuluttajille. Ei aina niin helppo yhtälö, mutta näillä mittareilla Sinebrychoffilla on parin viime vuoden aikana ollut hyvä meininki. Oma tavoitteeni on pitää huoli siitä, että jatkamme samalla linjalla. Lisäksi oma henkilökohtainen kunnianhimoni saa minut tavoittelemaan sitä, että Carlsberg-konsernin sisäisessä ”kisassa” voittaisimme jo lähivuosina ruotsalaiset eli Carlsberg Sverigen”, Frydenlund nauraa.”

”Se, mikä erottaa meidät muista liiketoiminta-aloista on kuitenkin se, että teemme alkoholijuomia, vaikkakin mietoja. Tähän liittyy luonnollisesti myös vastuullisuutta. Kohtuullisesti käytettynä ja vastuunsa kanssaihmisistä tuntien esimerkiksi oluemme voivat tuoda iloa arkeen, mutta kaikki tietävät, että väärinkäytettynä niillä on myös negatiivisia vaikutuksia. Meidän pitää omalta osaltamme tehdä kaikkemme hillitäksemme näitä negatiivisia vaikutuksia. Osa tätä agendaa on esimerkiksi alkoholittoman oluen KOFF Crispin tämän syksyn lanseeraus. ”

Syvää ymmärrystä kansainvälisistä trendeistä

Sen suhteen, miten asiat tehdään, kansainväliseen konserniin kuulumisen voi kokea sekä rajoitteena että voimana.

”Minua se ei rajoita. Olen aina ajatellut, että se tarjoaa mahdollisuuksia ja tukea. Olen työskennellyt Carlsbergilla nyt 12 vuotta enkä ole koskaan kokenut ryhmää rajoittavaksi, niin kauan kun olen rationaalinen ja liiketoimintalähtöinen. Jos käyttäydyt asiallisesti ja rationaalisesti, sinulla ei minun mielestäni ole mitään ongelmaa. Yhteistyö on sitä, mitä siitä teet.”

Esimerkkeinä mahdollisuuksista Frydenlund mainitsee parhaiden käytäntöjen jakamisen, inspiraation, resurssit, investoinnit sekä syvän ymmärryksen kansainvälisistä trendeistä. Tehokkuusedut ovat myös kiistattomat: on eri asia neuvotella miljardin alumiinitölkin ostamisesta kuin muutaman miljoonan.

Carlsberg on panimobisneksessä kolmanneksi suurin ryhmä maailmassa, mutta nykymuodossaan silti nuori toimija.

”Haluamme olla enemmän kuin kokoelma 200-vuotiaita paikallisia panimoita. Etsimme edelleen tasapainoa paikallisen joustavuuden ja konsernin standardisoinnin välillä. Tämä ei ole yksiviivaista, koska olutbisnes on Euroopassa edelleen hyvin paikallista. 70–80 %, monissa maissa jopa 90 %,myydyn oluen volyymista tulee perinteisistä paikallisista merkeistä. Ja juuri se tekee tästä työstä mielenkiintoista! Pohjoismainen malli, jossa yhdistetään paikallisia olutbrändejä ja suuria kansainvälisiä virvoitusjuomamerkkejä on erittäin toimiva. Ne täydentävät toisiaan, ja siten saamme tarvitsemaamme kokoa ja tehokkuutta pärjätäksemme Pohjoismaissa, joissa kaikissa päivittäistavarakauppa on melko keskittynyttä.”

”Pohjoismaisittain on mielenkiintoista seurata myös trendien rantautumista ja elinkaaria. Viime vuosina suomalaisiakin innostanut pienpanimobuumi saapui Tanskaan jo parikymmentä vuotta sitten. Joitakin vuosia sitten maassa oli yli 300 pienpanimoa, mutta tänään niistä on jäljellä noin 30. Samaa kehityskaarta voidaan odottaa myös muualla”, Frydenlund arvioi.

Suuren panimon edustajana hän on yllättynyt siitä, kuinka pienikokoisissa panimoissa tehtyjä oluita luullaan julkisuudessa usein automaattisesti laadukkaammiksi kuin suurten tuottamia.

”Vaikuttaisi siltä, että me suuret panimot olemme epäonnistuneet viestinnässämme. Me olemme harjoitelleet 200 vuotta isoilla volyymeilla ja löytäneet parhaat mahdolliset metodit tuottaa lager-tyypistä olutta, joka on sitä kaikkein vaikeinta tehdä. Alalle ja olutkulttuurille pienpanimot ovat olleet Frydenlundin mukaan loistojuttu. Erityisen positiivista vaikutus on ollut Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, joissa olutkulttuuri on ollut historiallisista syistä kehittymättömämpää kuin Tanskassa.

”Olutkulttuurista on tullut pienpanimoiden myötä rikkaampaa, vastuullisempaa ja premium-vetoisempaa. Liikumme koko ajan kauemmaksi ajatuksesta, että olut olisi väline, jonka avulla humallutaan ja lähemmäksi sitä asennetta, että olut on nautinnon lähde. Kun pysähdyt miettimään, kuinka olutta ja ruokaa yhdistellään, alat ostaa uudenlaisia ja kalliimpia oluita. Ihmiset juovat vähemmän, maksavat enemmän ja saavat juuri hetkeen sopivan maku- ja tarjoilukokemuksen. Se on superhyvä koko arvoketjulle ja meille kaikille, koska se edistää kohtuukäyttöä.”

(Visited 459 times, 1 visits today)

Comments are closed.