Laki, järjestys ja uzbekistanilaiset dokumentit

– Kyllä minä lähden sellaisesta avoimesta kaupunkikulttuurista, johon kuuluvat ravintolat, glühwein joulumarkkinoilla ja niin edelleen. Mutta en minä siinä kuvassa näe niitä konttaavia nuoria tai humalaisia aikuisia, jotka työntävät lastenrattaita, sanoo Kuluttajaliiton Tuula Sario.

IMG_9317

Kuva: Totti Terinkoski

Kuluttajaliitto ry. on kansalaisjärjestö, jonka tehtävä on toimia kuluttujien äänenä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Se edistää kuluttajan oikeuksiin, talouteen, elintarvikkeisiin ja ravitsemukseen sekä eettiseen kuluttamiseen liittyviä asioita. Kuluttajaliitolla on edunvalvonnallisen tehtävän lisäksi myös vahva koulutuksellinen ja neuvonnallinen tehtävä. Ajankohtainen Kolmonen haastatteli liiton johtavaa lakimiestä Tuula Sariota, joka tarkastelee maailmaa työnsä ohella neljän aikuisuuden kynnyksellä olevan lapsen äitinä.

 

Ottaako Kuluttajaliitto kantaa alkoholipoliittisiin asioihin?

– Kuluttajaliitolla ei esimerkiksi näihin uuden alkoholilain ehdotuksiin ole kantaa. Mutta yleisesti Kuluttajaliitto tukee maltillista vapauttamista. Toki kannetaan huolta ja vastuuta myös niistä ongelmista, mutta kyllä alkoholismi on kuitenkin sairaus ja sitä pitäisi hoitaa sairautena, eikä ajatella, että jos joku on sairas, niin sairauden aiheuttajat kielletään kaikilta muiltakin. Mutta alkoholi on suomalaisille tosi vaikea asia! Siitä on vaikea puhua edes tuttujen kanssa, ja siitä varmasti lähtee sellainen ketju, että aika moni suomalainen varmasti pohtii, että käytänkö minä liikaa alkoholia. Toisaalta sanotaan, että lasi punaviiniä päivässä on vain terveellistä ja kyllä se yksi pieni konjakki pitää joka ilta ottaa. Sitten lääkärit sanovat, että ei saa juoda ollenkaan ja kaikki alkoholi tappaa. Ihmiset ovat hirvittävän ristiriitaisen tiedon vallassa.

Miksi keskustelu alkoholista on meille niin vaikeaa?

– Jos sanotaan, että “minä juon”, ja puhutaan alkoholista, niin se sana “juominen” sisältää jo sen liikakäytön. Ei ole olemassa sellaista sanaa, joka kertoisi, että “minä nautin alkoholia keskieurooppalaiseen tapaan”. Sekin tosin voi tarkoittaa sitä, että nautitaan pullo päivässä ja ollaan ihan tennarit ojossa, mutta ollaan niin tottuneita siihen suureen alkoholimäärään, ettei se välttämättä näy missään. Olen kohtuullisen aktiivinen Twitterissä ja monta kertaa naurattaa se keskustelu, kun ihmiset sanovat, että on perjantai-ilta ja aion mennä yhdelle, vaikka ihan hyvin tiedetään, että ei kovin moni ota mitään yhtä pientä lasia punaviiniä. Okei, ota sitten vaikka kolme – mitä pahaa siinä on? Se on varmaan ihan yhtä epäterveellistä kuin kolme suklaalevyä tai kolme jotain muuta. Mutta ihmiset pohtii hirveän tarkasti sitä, että miten he asettavat sanansa alkoholin suhteen, mikä sinänsä on mun mielestä ihan älytöntä. Ihmiset eivät ollenkaan häpeä sitä, kun ne laittavat Twitteriin kuvia itsestään sellaisen viidentoista kilon hampurilaisen kanssa tai aivan järjettömistä mättörasva-aterioista. Se on todennäköisesti paljon vaarallisempaa vetää sellaisia joka päivä. Mutta se yleinen moralisointi on se iso ongelma: ettei nyt vaan kukaan ajattele, että minä olen alkoholin suurkuluttaja.

Onko mielestäsi hinta ja saatavuus tehokkaita tapoja vaikuttaa alkoholin kulutukseen?

– Siis totta kai hinnalla ja saatavuudella on aina joku merkitys. Että jos ei alkoholia ole myynnissä, niin se on selvää, että osan kulutus vähenee. Minä en rupeaisi polttelemaan pontikkaa mökin takametsässä. Ei minulle alkoholi ole niin suuri asia. Että jos ei alkoholia saisi lähialueiltakaan, niin totta kai sen kulutus vähenisi. Tai jos pullo olutta maksaa tuhat euroa, niin voin elää ilman sitä. Mutta eihän siitä ole tavallaan kysymys. En usko, että sillä vaihteluvälillä, joka meillä nyt on, on mitään merkitystä. Totta kai aina on se marginaaliryhmä, joka juo enemmän, jos sitä on helposti saatavilla, mutta jos minä ajattelen itseäni, tuttujani, omia vanhempiani, niin kyllä meillä on kotona aina niitä alkoholeja, mitä me olemme tottuneet käyttämään. Meillä on aina jääkaapissa olutta, meillä on aina punaviiniä ja valkoviiniä. Ei me siitä huolimatta juoda joka ikinen päivä eikä aamusta iltaan. En usko, että alkoholin vapautettu saatavuus vaikuttaisi omaan tai tuttavien alkoholinkäyttöön. Voi olla, että niin päin, että ostaisi silloin parempia juomia, jos niitä saisi lähikaupasta. Nyt tyytyy siihen pänikkään, joka siellä kotona nyt sattuu ehkä olemaan.

 

Nuorten alkoholin kulutus Suomessa on tilastojen mukaan viime vuosina laskenut. Onko nuorten kulttuurissa todella tapahtunut muutos?

– Minähän en ole mikään tutkija. Seuraan tätä aihetta tietysti neljän nuoren äitinä ja sitä kautta näkee paljon teini-ikäisiä ja sitä kulttuuria, niin kyllä se meno on siivoutunut meidän vuosista aivan järjettömästi! Se on ihan käsittämätöntä. Minulla on 16-, 20-, 22- ja 24-vuotiaat nuoret ja he ovat kaikki täytettyään 15-vuotta saaneet sen kuohuviinilasillisen tai vähän viiniä ruuan kanssa. Mutta ne, mitä he ovat törttöilleet nuorempana, eivät ne koskaan ole alkoholiin liittyneet. Ei ne ole pussikaljaa juoneet, eikä juo edelleenkään. Nämä vanhemmat nuoret saattavat mennä johonkin opiskelijarientoihin, mutta minä olen kotona, kun he tulevat, niin he tulevat ihan selvinpäin kotiin. Eivät he tule sieltä oksentaen tai kaadu taksista pihalle tai mitään muuta. Muistelen kun itse olin nuori, niin aika monet kaverit olivat todella huonossa kunnossa, ja kuitenkin puhuttiin yliopisto-opiskelijoista. Että kyllä se meno on siistiytynyt ihan valtavasti.

 

Mikä tähän on mielestäsi vaikuttanut?

– No ei mikään muu kuin että he ovat nähneet maailmaa vähän enemmän. Näitä nuoria ei ole kasvatettu siellä saunan takametsässä ja puhuttu viinan kiroista. Minä haluan tietysti myös uskoa, että näin on ja myöskin aidosti uskon siihen. Tämä nuoriso, he ovat matkustelleet, ovat nähneet maailmaa, heille on avautunut internetin ihmeellinen maailma. He eivät tuijota enää ainoastaan Ajankohtaista Kakkosta, joka tulee jostain Tohlopin studiolta, joka on tällaista ahdistuspropagandaa täynnä. Koko maailmankuva ja virikkeet ovat ihan toiset. Että on jotain muutakin hauskaa kuin se viina. Kyllä se vähän oli omassa lapsuudessa niin, että jos telkkarista tuli vain uzbekistanilaisia dokumentteja ja muuta, niin ei muuta kuin nurkan taakse ja vähän kossua päähän. Ei se näiden nuorten kohdalla niin ole, eikä tulevienkaan.

 

Mikä merkitys on alkoholin mainonnalla kuluttajien käyttäytymiseen?

– Jos ajatellaan laillista alkoholin mielikuvamainontaa, niin minä en usko, että se lisää juomista, vaan siirtää ostamista tuotteiden välillä. Siihen sillä kyllä varmasti on vaikutusta. Mutta kun ajan mökille nelostietä, niin kun siinä oli se iso Koffin tölkki tienvarressa, niin en minä kääntänyt autoani ensimmäisen Siwan pihaan ja rahdannut sieltä pussikaupalla kaljaa. Että ei se koskaan voi johtaa siihen, mutta se voi herättää ajatuksen, että “vitsit, minä en olekaan pitkään aikaan ostanut tuota”. Että ostanpa tuota olutta nyt tuon toisen sijaan. Sen se kyllä varmasti tekee. Huolimatta tästä työstäni, jaksan uskoa myös mainonnan positiiviseen vaikutukseen. Mutta silloin on tietysti on pidettävä huolta siitä, että niitä sääntöjä, jotka tulevat kuluttajasuojalaista ihan suoraan, myös noudatetaan.

 

Mitä ajattelet ravintoloiden aukioloaikojen vapauttamisesta?

– Kyllähän me tiedämme, että kun on mikä tahansa takaraja, niin kun “fataali” lähestyy, niin tahti kiihtyy. On se sitten syöminen, juominen tai kirjoittaminen. Se on saatava valmiiksi tuohon mennessä ja mieluummin juodaan sitten se kaksi lasia enemmän, kuin kaksi lasia liian vähän, ettei se jano yllätä kun kotona ei välttämättä olekaan lisää. Melkein luulisin, että jos meillä ei olisi takarajaa aukioloajoille, niin ei se vaikuttaisi ihan kauheasti. Että jos ihminen on ollut neljään asti ravintolassa, niin tuskin se sitten enää siinä vaiheessa juo hirveästi. Paitsi ehkä korkeintaan vettä. Ja kuka haluaa pitää ravintolaa auki, joka on täynnä humalaisia, jotka juovat vettä? Kyllä se siinä kohtaa varmasti suljettaisi. Vähän niin kuin tämä kauppojen aukiolo, mitä me ollaan vaadittu yli kaksikymmentä vuotta, niin eihän kaikki kaupat ole 24/7 auki. Eihän niiden kannata olla. Toki voisi siinä olla joku ensi huuma, mutta en minä usko, että se ravintoloillakaan niin olisi pidemmän päälle. Eihän nytkään kaikki käytä niitä aukioloaikoja!

 

Mitä hyvää aukioloaikojen vapauttamisesta voisi seurata?

– Juristina joudun aina ajattelemaan, että lakiahan tulee noudattaa. Ja laki kieltää alkoholin myynnin päihtyneille. Niinpä ravintola on hyvin turvallinen paikka käyttää alkoholia, koska ravintolahenkilökunnan tulisi lain mukaan pitää huolta siitä, että asiakkaat eivät päihdy. Ja jos siellä joku alkaa tapella, niin siellä on heti henkilökuntaa tulossa väliin. Joskus 80- tai 90-luvulla Oslosta sanottiin, että se on maailman suurin valaistu hautausmaa, kun siellä ravintolat menivät kiinni kahdentoista jälkeen. Se tarkoitti, että porukka joi aivan järjettömästi siinä vähän ennen kahtatoista, oikein kaksin käsin, jolloin kun ravintola meni kiinni ja he menivät kotiin, niin alkoi hirveä tappelu, kun oli päällä paras nousuhumala ja sitten se potutus siitä, että viina on loppu siellä kotona. Siinä sitten hakattiin vaimot, lapset ja naapurin koirat. Ja Oslossahan tehtiin se ratkaisu, että ravintoloiden aukioloajat vapautettiin. Kuinka kävikään? Ongelmat poistuivat. Ei tarvinnut enää kitata kaksin käsin. Ei tullut valomerkkiä. Kun ei tullut enää sitä hetkeä, että kohta se tarjoilu loppuu, niin ihmiset joivat paljon rauhallisemmin. Ne tulivat vain väsyneiksi ja sitten ne menivät kotiin nukkumaan.

 

Mitä ajatuksia uuden alkoholilain valmistelu on sinussa herättänyt?

– Minusta lakia ei pitäisi ylipäätään valmistella sillä tavalla, kuin STM lakia valmistelee. Minä tietysti seuraan TEM:in, OM:n ja LVM:n ja näiden lainvalmistelua, niin jos ajattelen vaikka oikeusministeriön lainvalmistelua, niin siellä ei tehdä yhtäkään lainvalmisteluhanketta, ei pienintäkään ilman, että kaikki sidosryhmät on avoimesti mukana koko ajan. Kaikki tehdään avoimesti, kansalaisia kuullaan. Ja vaikka on vaikeitakin asioita, niin aina annetaan kansalaistenkin kommentoida. Osakeyhtiö- ja asunto-osakeyhtiölakia kun on uudistettu, niin oikeusministeriöllä oli oikein sivut sitä varten, että kaikki osakkaat ja taloyhtiöt saavat kommentoida, mitä pitäisi muuttaa, mikä olisi hyvä ja näin. Siinähän ollaan ihan eri vuosituhannella, kun mietitään STM:ää, jossa vedetään verhot ministeriön ikkunoihin ja mennään kellariin ja kähistään siellä.

 

Millaista kehitystä vielä toivoisit näkeväsi suomalaisessa alkoholikulttuurissa?

– Juomisen määrä voisi vaikka laskeakin, se ei olisi yhtään huono asia. Mutta se, että laatu korvaisi määrää. Alkoholi on juhlajuoma, minusta se kuuluu juhliin. Meillä se kuuluu kaikkiin juhliin kotona, mutta ei meillä kukaan humalassa ole. Minusta puistossa voi istua piknikillä ja nauttia kuohujuomaa. Mutta se pitää tehdä sivistyneesti. Kyllä minä lähden sellaisesta avoimesta kaupunkikulttuurista, johon kuuluvat ravintolat, glühwein joulumarkkinoilla ja niin edelleen. Mutta en minä siinä kuvassa näe niitä konttaavia nuoria tai humalaisia aikuisia, jotka työntävät lastenrattaita. Voi olla, että se toive ei toteudu, mutta kyllä minun mielestäni me ollaan hirmuisen hyvään suuntaan menossa! Kun katsoo tuolla kaupungilla tuota menoa, niin kyllä se on hirveästi siistiytynyt. Kun mun nuoret menee istumaan iltaa, niin ne juo kolme lasia kuohuviiniä. Ei meidän aikana tehty sellaista.

(Visited 204 times, 1 visits today)

Comments are closed.