Solidaarisuus alkoholipolitiikan perustana

Tehokas ja reilu sääntely edellyttää solidaarisuutta myös niiltä, jotka eivät oikeasti ole riskikuluttajien ryhmässä ja toisaalta rehellisyyttä niiltä, jotka ovat, mutta eivät myönnä sitä, sanoo sosiologian professori Pekka Sulkunen.

ajankohtainen_kolmonen-pekka-sulkunen

Kuva: Pixabay

“Suomessa alkoholin liikakäyttö ei ole luokkaspesifiä”, aloittaa sosiologian professori Pekka Sulkunen. “Alkoholin väärinkäyttö ei ole pelkästään pienituloisten ongelma. Itseasiassa suurituloiset juovat enemmän, yksinkertaisesti koska heillä on enemmän rahaa.“

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on ilmaissut huolensa, että alkoholilainsäädännön uudistus pahentaisi alkoholin haittavaikutuksia nimenomaan alemmissa tuloluokissa ja siellä, missä ongelmia jo ennestään on enemmän, kun alkoholijuomien saatavuus paranee.

Sulkunen on eri mieltä. Hän on tutkinut pitkän työuransa aikana alkoholinkulutuksen ja elintapojen muutosta, sekä työskennellyt tutkijana ja esimiehenä Alkoholipoliittisessa tutkimuslaitoksessa. ”Tiedetään, ettei alkoholin liikakäyttö ole vain alemman koulutus- tai tulotason ongelma, vaikka sama määrä alkoholia aiheuttaakin enemmän hankaluuksia köyhille kuin rikkaille. Keskittymällä  pelkästään luokkaeroihin emme saa alkoholipoliittiseen keskusteluun mitään uutta sisältöä.”

”Sosioekonomiset erot näkyvät selkeämmin esimerkiksi raha- ja uhkapeleissä, joiden verotulot valtiolle ovat suuremmat kuin alkoholi- ja tupakkavero yhteensä. Miksei niiden saatavuuden rajoittamisesta puhuta enemmän?”, hän kysyy.

Äärimmäinen köyhyys tulee yhteiskunnalle kalliiksi

Sulkusen mukaan eriarvoisuudesta puhutaan tutkijoiden kesken liian ylimalkaisesti, eikä todellisia uhkakuvia ymmärretä. ”On eri asia, jos joku on oikein rikas ja joku taas oikein köyhä, mutta äärimmäinen köyhyys tulee meille kaikille kalliiksi, aiheuttaa epätoivoisuutta, vihaa ja pelkoa.”

Hän sanoo, että paljon enemmän kuin alkoholipolitiikka, rahapelipolitiikka osuu juuri niiden nilkkaan, joilla menee huonoiten ja lisää näin eriarvoisuutta. ”On paljon ihmisiä, jotka eivät näe muuta mahdollisuutta korjata elämänsä puutteita, eivätkä näe tai ymmärrä, että rullien valinta pelikoneissa ei tähän tavoitteeseen johda.”

Liisa Hyssälä, joka ministerikaudellaan joutui tekemään koviakin päätöksiä alkoholipolitiikan suhteen, kertoi Ajankohtaisen Kolmosen haastattelussa keväällä huolestaan koskien suomalaisten heikennyttä kykyä seistä omilla jaloillaan ja olla aloitteellisia oman tulevaisuutensa suhteen. Hän pohti, onko se yksi ilmentymä liian pitkälle menneestä hyvinvointivaltioajattelusta ja ihmisten liiallisesta paapomisesta. ”Voi näinkin olla, mutta tämä on pikkuriikkinen ongelma siihen verrattuna, että itsevastuullisuudesta ja valitsemisen pakosta on tullut liian suuri taakka ihmisille, jotka eivät pysty sitä kantamaan”, sanoo Sulkunen. Esimerkkinä hän nostaa esiin suomalaisen rahapelipolitiikan, joiden sinänsä hyvät tavoitteet eivät lopulta toteudu reaalimaailmassa. ”Rahojen kerääminen ’vapaaehtoisesti’ rahapelaajilta näyttää hienolta ja hyviä tarkoituksia palvelevalta, mutta tosiasiassa se on tulonsiirtoa niiltä, joilla on vähän, niille, joiden ei tarvitse haaveilla ihmisarvoisesta, jopa rikkaasta elämästä, vaan voivat elää sitä.”

Kun kehitystä vauhdittaa vielä viimeaikainen yleismaailmallinen trendi, jossa köyhien turvaa on lähdetty leikkaamaan, pitää Sulkunen tilannetta vähintään huolestuttavana. ”Ehkä taustalla on ideologiset syyt, mutta vallanpitäijien suusta ei ole kuultu, miksi näin tehdään”, hän ihmettelee.

”Ennen kaikkea on epäeettistä hyväksyä äärimmäistä köyhyyttä, kun sen poistaminen olisi helposti mahdollista.” Hän väittää, että sosiaalipoliitikoilla olisi kyllä pätevät keinot kertoa siihen. ”Mutta ei saa kuvitella, että pelkkä perustulo riittäisi korjaamaan asian.”

Kaikkien hyvinvointivaltio

Suomessa alkoholipolitiikkaa on usein syytetty holhoavasta otteesta ja siitä, että päätöksiä tehdään pienen joukon ongelmien takia ja samalla rajoitetaan ihmisiä, joilla mitään ongelmaa ei ole.

Sulkunen peräänkuuluttaa ongelmien ratkaisussa solidaarisuutta ja palaa pohjoismaisen hyvinvointivaltiokäsityksen ytimeen, jonka hänen mielestään on päässyt vääristymään. ”Toimivuuden avain on, että tämä ei ole pelkästään köyhien hyvinvointivaltio, vaan kaikkien. Veroja maksetaan, koska tiedetään, että tarvittaessa palvelut ovat kaikkien saatavilla.”

Tämän ajatuksen pitäisi olla myös Suomen alkoholipolitiikan perustana, vaikka se tarkoittaisikin jossain määrin kuluttajien ja markkinoiden vapauden rajoittamista. Sulkunen painottaa, että vaatimuksena on hyväksyä ajatus, että tehokas ja reilu sääntely edellyttää solidaarisuutta myös niiltä, jotka eivät oikeasti ole riskikuluttajien ryhmässä ja toisaalta rehellisyyttä niiltä, jotka ovat, mutta eivät myönnä sitä. ”On parempi rajoittaa kaikkien vapautta samoin säännöin, kuin kohdistaa kontrollitoimet vain rajattuun joukkoon niitä, joita epäillään ’väärinkäytöstä’ tai riskikulutuksesta. Sietämällä pieniä epämukavuuksia voidaan auttaa heitä”, hän sanoo ja muistuttaa, että usein juuri suurkuluttajien ryhmä on myös se, joka on äänekkäimmin valittamassa rajoituksia vastaan.

Kansainvälisyys ja matkustelu kehittäneet kulttuuria

Sulkunen on tyytyväinen siihen, miten suomalainen alkoholikulttuuri on kehittynyt ja jatkaa kehittymistään. “Suomi on vihdoinkin päässyt siihen yleiseurooppalaiseen virtaan, jossa alkoholin kulutus laskee eikä nouse. Siihen on vaikuttanut kansainvälisyys ja matkustelu, ei niinkään säännöstely.” 

“Minusta alkoholin säännöstelyn suhteen meillä on jo hyvä ja vakaa järjestelmä ja näen, että alkoholin hintakysymys on onnistuneesti ratkaistu. Suomessa on ollut hyvin tasapainoinen tilanne alkoholin käytön suhteen viimeiset 30 vuotta. Ainoa poikkeus siihen oli vuoden 2004 veronalennus.” 

(Visited 43 times, 1 visits today)

Comments are closed.