Entä jos meissä ei olekaan mitään vikaa?

Suomalainen kännikulttuuri. Suomalaiset juomatavat. Korostunut taipumus alkoholismiin. Etelä-Euroopassa kyllä osataan juoda sivistyneesti. Me puolestamme olemme tuhoon tuomittu kansa, joka ei koskaan opi käyttäytymään sivistyneesti. Mantra on iskostettu syvälle suomalaisten mieliin. Mutta entä jos olemmekin keksineet itse koko jutun, eikä se olekaan totta? Voiko olla, että olemmekin itseasiassa ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin eurooppalaiset, eikä meissä ole mitään erityistä? Arto Koskelo uskoo ainakin näin.

ajankohtainen-kolmonen-alkoholipolitiikka

Kuva: Totti Terinkoski

Kun kirjoittamisesta innostunut sosiologi hurahtaa viineihin, syntyy Viinipiru. Näin kävi Arto Koskelolle. Rakkaasta harrastuksesta vuosien kuluessa tuli miehen ammatti. Sattuman kautta se tietysti tapahtui. Freelance-toimittajaksi ryhtynyt nuorimies kirjoitti ensimmäisen julkaistun juttunsa Helsingin Sanomien Nyt-liiteeseen nimenomaan viinistä ja politiikasta. Ennusmerkit tulevalle olivat ilmassa. ”Taustastani johtuen minulla on vahva alkoholipoliittinen kiinnostus itselläni. Mutta olen täysin riippumaton journalisti. Se on se minun tulokulmani.”

Koskelo tiivistää suomalaisen alkoholipoliittisen keskustelun ytimen sanaan ”partikularismi”. ”Sen ytimessä on ajatus, että suomalaiset ovat jollain tavalla toisenlaisia, kuin esimerkiksi muut eurooppalaiset. Että meissä kansakuntana on jotain vikaa suhteessa alkoholiin.” Hän ei usko teoriaan alkuunkaan, vaan pitää sitä lähinnä vuosikymmeniä jatkuneen tehokkaan poliittisen tason agendan tuloksena, jossa alkoholin haitoille on annettu korostunut painoarvo. Juuret politiikalla on maaseudun ’kuivaamisessa’ ja kieltolaissa. ”Se on onnistunut vääristämään jopa meidän oman suhteemme itseemme.”

Koskelo vertaa tilannetta Amerikan alkuperäisväestöön, jolle yritettiin sovittaa jonkinlaista geneettistä taipumusta alkoholismiin. ”Tämä on osoitettu jo 60-luvulla aivan täydelliseksi pseudotieteeksi. Intiaanien kohdalla kyse on reservaattikulttuurista, kurjuudesta ja identiteetin menettämisestä.”

Hän korostaa, että jos perimässämme todella olisi jotain poikkeavaa, se tulisi käsitellä avoimesti. ”Mutta uskoisin, että lopputulos, joka sieltä nousisi esille olisi se, minkä jo tiedämme, eli että käytämme ihan keskimääräisesti alkoholia Euroopan mittakaavassa, eikä meillä ole mitenkään ylikorostuneet ongelmat. Emme siis erotu siitä porukasta mitenkään.”

”Ja avoimeen keskusteluun kulttuurisista syistä ei myöskään näytä löytyvän halukkuutta, koska on selvää, että mikäli kulttuuri on syntynyt käytänteistä ja rakenteista, niin tämä ongelmallinen suhde alkoholiin itseasiassa kumpuaa niistä politiikoista, mitä tässä maassa on harjoitettu.”

”Nämä keinot, joilla on pyritty vähentämään ongelmia, itseasiassa uudelleen tuottaa ne sukupolvesta toiseen.”

Alkoholipolitiikka poikkeus hyvässä hallintotavassa

Miten tähän tilanteeseen on tultu? Kurkistetaanpa Suomen historiaan. ”Meillä on historiallisesti ollut hyvin vahva, jopa tuhat vuotta vanha olutkulttuuri, jossa on ollut kaikki sosiaalisen sääntelyn mekanismit. Se on ollut tasapainoinen. Jos tässä maassa olisi vuosisatoja ollut sellaista kohtuutonta läträämiskulttuuria, niin tuskin Suomi olisi näin menestynyt, kuin se on”, Koskelo näkee.

”Minä kun olen yhteiskuntatieteellisellä taustallani ollut kiinnostunut historiasta, näen aika selvän katkoksen tässä tuhatvuotisessa traditiossa, mikä tietenkin liittyy kieltolakiin ja sitä seuranneeseen politiikkaan.”

”Keskeinen pointti on se, että tämä ongelmallinen lähestyminen alkoholiin on nuori ilmiö. Me olemme nuori kansallisvaltio, mutta suomalainen kulttuuri on hyvinkin vanha. Mutta olemme harhautuneet polulta. Tämä jatkuva vellominen alkoholin ympärillä mediassa ja sellainen häiriintynyt painoarvo, mikä sille mielestäni laitetaan, on uskoakseni poliittisesti tuotettu – ikään kuin vahingossa”, hän jatkaa.

Koskelo pitää alkoholipolitiikkaa erikoisena poikkeuksena suomalaisessa hallintotavassa, joka on monessa muussa tapauksessa monia maita liberaalimpi ja nähdään edelläkävijänä. Esimerkkeinä hän nostaa vaikka vankeinhoidon tai peruskoulusysteemin, jossa luottamuksella ja yksilön vapauksilla on saavutettu merkittävästi parempia tuloksia, kuin maissa, jossa porkkanan sijaan on tarjottu keppiä.

”Esimerkiksi näissä molemmissa menestystarinoissa on ajatuksena ollut, että vastuullistetaan yksilöä olemaan toimija omassa elämässään. Sitten meillä on alkoholipolitiikka, joka perustuukin täysin päinvastaiseen ajatukseen.”

”Meidän tulisi voida esittää kysymys, että onko tähän todella tarvetta, sen jälkeen vetää johtopäätökset ja edetä sen mukaan.”

Kehityksen kukkasia ei saa talloa

Koskelo näkee, että suomalainen alkoholikulttuuri on kaikesta huolimatta kehittymässä positiiviseen suuntaan, kunhan sitä ei tukahduteta totaalisesti. ”Kulttuurin hyvä puoli on se, että se ei koskaan lopeta muuttumista. Ja kaikki isot muutokset kulttuurissa lähtevät ruohonjuuritasolta. Kulttuuria ei voi ohjelmoida ylhäältä päin.

Hän pitää monien alkoholipolitiikkaa tekevien tahojen ihmiskäsitystä melko mekaanisena ja yksinkertaistettuna. ”Haetaan yksinkertaisia ratkaisumalleja, jotka pilkkaavat maailman moninaisuutta.”

Koskelo toivoisi laajempaa katsantokantaa. ”Pitäisi ymmärtää, että käynnissä on mittava muutos, joka liittyy globalisaatioon. Nuoret eivät enää näe tätä partikularismia, tätä suomalaisten erityisyyttä. He ovat identiteetiltään puoliksi eurooppalaisia, jos näin voidaan sanoa. Tässä on tietynlainen momentum käynnissä. Nuorempien sukupolvien kulttuurin kehitystä tulisi tukea, näitä kehityksen kukkasia pitäisi osata varjella. Mutta minusta tuntuu, että nykyinen alkoholipolitiikka pyrkii pikemminkin tallomaan niitä. Jos ajatellaan, että kukan vieressä voi kasvaa rikkaruoho, niin tallotaan varmuuden vuoksi molemmat.”

”Emme voi olettaa, että muutos tapahtuu yhdessä yössä, mutta samalla tämä on ainoa vaihtoehto, jolla tilanne saataisiin jollain järkevällä tavalla normalisoitua.”

Yhden konkreettisen asian Koskelo näkee, jolla kehitystä voitaisiin tukea. Se on Alkon monipoliaseman purkaminen. ”Se on hyvin voimakas symboli. Niin kauan, kuin Alkon monopoli on olemassa, me ikään kuin toistamme yhä uudestaan sitä tarinaa, että me tarvitsemme valtion kontrolloimaan alkoholinkäyttöämme.”

Se, mistä hänen mukaansa puhutaan edelleen aivan liian vähän, on miten pienet nautinnot voivat lisätä merkittävästi ihmisten onnellisuutta ja hyvinvointia, vaikka niihin liittyisi myös kielteisiä vaikutuksia. ”Onnellisuus on ikään kuin sellainen ilmiö, joka vaatii matalan intensiteetin impakteja tiheällä frekvenssillä”, Koskelo muotoilee. Hän antaa esimerkkinä vaikka hyvän kupin kahvia tai lasin olutta hyvin ystävien seurassa. ”Se mitä se tuo sinun elämääsi, mahdollisesti jopa onnellisuuteen, on mielestäni suurempi, kuin se haitta.”

Merkkejä paremmasta kulttuurista on kuitenkin jo näkyvissä. ”Olen iloinen, että sekä ruuan että juoman suhteen keskitytään määrän sijasta laatuun. Ravintolakulttuuri on buumissa. Kun aikaisemmin oli ehkä sallittua ’tuhlata’ rahaa esimerkiksi kalliiseen autoon, mutta ei pidetty soveliaana haaskata rahaa ohikiitäviin nautintoihin, kuten illalliseen, nykyään tilanne on jo toinen.”

(Visited 3 139 times, 1 visits today)

Comments are closed.