Superjohtaja tekee töitä ja treenaa äärirajoilla

Kun Ajankohtainen Kolmonen teetti noin vuosi sitten päättäjäselvityksen, joka kartoitti päättäjien ja mielipidejohtajien asenteita, tarpeita ja tavoitteita, nousi yhtenä merkittävimmistä alkoholikulttuuriin vaikuttavista tekijöistä esiin kasvaneet työelämän vaatimukset. Työstä on tullut suorituskeskeisempää, eikä ylenmääräiselle alkoholinkäytölle ole yksinkertaisesti sijaa nopeatempoisessa ja vaativassa työelämässä. Viestintäkonsultti ja kirjailija Ville Kormilaiselta on tulossa kirja aikamme “superjohtajista”, jotka ovat vieneet uuden työnteon kulttuurin äärimmilleen. Kunnianhimoisen uran lisäksi päivät täyttyvät intohimoisesta treenaamisesta ja perheen kanssa olemisesta. Elämästä on karsittu kaikki turha pois.

fitness-957115_960_720

“Olen ollut suurin piirtein 16 vuotta työelämässä ja kyllä muutos työpaikoilla suhteessa alkoholiin on ollut sinä aika iso. Kun alottelin uraani, niin alkoholinkäyttö oli aika paljon reippaampaa. Ja silloin jo muisteltiin, kuinka reipasta se olikaan 1980-luvulla!”, Ville Kormilainen kertoo.

“Tehokkuuden ja tavoitettavuuden vaatimukset ovat muuttuneet. Liikkuvuus on muuttanut työelämää ja työmäärä meillä kaikilla on lisääntynyt. Työ ei ole enää sitä, että mennään toimistolle lankapuhelimen ääreen.”

Syyskuussa ilmestyvää kirjaansa “Työ, treeni & elämä – Superpomojen 24 tuntia” varten Kormilainen haastatteli johtajia, jotka eivät ole nostaneet vaatimustasoa ainoastaan työelämässä, vaan ulottaneet saman kunnianhimon myös vapaa-aikaan. Äänessä ovat muun muassa Mika Sutinen, Pippa Laukka, Juha Rouvinen, Hille Korhonen ja Kimmo Valtanen. Hän puhuu uuden ajan “superjohtajista”, jotka pitkien työpäivien lisäksi urheilevat lähes ammattimaisesti ja ovat vielä hyviä perheenisiä tai -äitejä.

“Mukana on erityyppisiä henkilöitä: Alkon pääjohtajasta puolentoista miljoonan liikevaihdon vaihtavan alueellisen yrityksen johtajaan. Mutta kaikki yhdistää se, että on perhe, jonkinnäköinen tavoitteellinen treenaaminen ja se, että on yrityksessä merkittävässä, päättävässä asemassa.”

Kun monella “mattimeikäläisellä” on jo oman työuransa ja perhe-elämän yhteensovittamisessa ajoittain omat haasteensa, on pakko kysyä, miten nämä uraohjukset pystyvät tähän kaikkeen?

“Elämä on hirveän kurinalaista. Se on lähes vankilatyyppistä!”, Kormilainen kertoo. “Elämässä ei ole oikeastaan mitään ylimääräistä. Sellainen kaikki, mihin me ‘tavalliset ihmiset’ käytämme aikaa, kuten somettamiset ja pokemonien keräilyt, se on karsiutunut pois. Se on tietoinen valinta, että he tekevät näitä muutamaa asiaa: työ, treeni ja perhe. Ja niihin ainoastaan keskitytään.”

Kormilainen nostaa juuri fokusoinnin keskeisimmäksi asiaksi “superjohtajien” toiminnassa.

“Kun peilaa omaan tekemiseen, niin se ero on, että he ovat oikeasti läsnä ja sataprosenttisesti mukana siinä mitä he tekevät kunkin hetken. Sille moniajolle on oikeasti saatava stoppi. Se on pahin lamauttaja kaikkeen tekemiseen, että säätää montaa asiaa samaan aikaan.”

“Työ on suunnitelmallista. Pitää olla selkeät, ehkä jopa kaukaisetkin visiot siitä, mitä tekee. Jos se oma tekeminen ei sovi siihen päämäärään, niin sitten sitä ei tehdä. Koko elämä on oikeastaan pistetty strategian muotoon: minä teen näitä asioita ja muita en tee.”

Hän kertoo, että useampi haastateltava myönsi, että muun muassa ystävyyssuhteet usein kärsivät tästä elämäntyylistä. Televisiota ei katsota. Illalla saattaa aterian kanssa tulla nautittua lasillinen viiniä tai olut lähes päivittäin, mutta rentoutumiseen ei alkoholia suurissa määrin käytetä. Näin äärimmilleen viety elämäntyyli kuulostaa raskaalta, mutta onko se sitä?

“Ainakin se vaikuttaa siltä, että se on lopulta helpompaa”, Kormilainen arvioi. “Mutta avain näiden tyyppien jaksamiseen on se, että se työ on äärimmäisen mielekästä, motivoivaa ja he saavat siitä paljon. Se tarkoittaa, että kun he vetävät sen kaksitoistatuntisen työpäivän, niin energiat eivät ole sen jälkeen loppu. He jaksavat lähteä tekemään jotain muutakin mielekästä, sen sijaan, että he lösähtäisivät sohvalle huutelemaan lapsille, että tehkää läksyt!”

Urheilu toimii heille myös stressinpurkajana.

“Se hauska ydin on siinä, että tehdään töitä äärirajoilla ja sitten vielä treenataan äärirajoilla! Se on mielestäni mielenkiintoinen kombinaatio.”

 

Työelämässä ei jaksa aivot sumeana

 

Pitäisikö meidän kaikkien ryhtyä siis treenaamaan armottomasti? Kormilaisen mielestä kyllä.

“Se, että tekee 12 tuntia päivässä töitä ja sen päälle treenaa vielä 7 tuntia viikossa, niin onhan se tietyssä mielessä sairasta. Mutta samojen asioiden tekemisestä “normaaleille” ihmisille sopivassa muodossa ei varmasti olisi haittaa meille kenellekään.”

Kormilainen uskoo, että treenaamisen ja työssäjaksamisen välillä on selvä yhteys: jos treenaa, jaksaa paremmin ja aivot pysyvät virkeämpinä. Hän palaa työelämän kasvaneisiin vaatimuksiin.

“Yksi naisjohtaja tuolta maakunnasta sanoi, että kyllä tämän position myötä on jäänyt sellaiset viikonloppujen ‘rälläilyt’ pois. Ei voi mennä maanantaina aivot sumeana töihin. Kyllähän jos juo viikonlopun läpeensä, niin maanantaiaamuna on vähän pöhnäisempi olo.”

Kormilainen toivoisi, että jokainen suomalainen voisi ottaa esimerkkiä “superjohtajista” vähintään siinä suhteessa, että rentoutumiseen löytyisi muita keinoja kuin alkoholi.

“Mielestäni alkoholinkäyttö on ihan ok, mutta jos koko viikon odotat sitä, että pääset perjantaina ryyppäämään, niin on se jotenkin hassu yhtälö! Pitäisi löytää niitä merkityksiä muualtakin.”

Hän itse lopetti juomisen 10 vuotta sitten ja on huomannut jo sinä aika asenteiden absolutismia kohtaan muuttuneen.

“Se äärimäisyyteen viety ‘minä en juo koskaan’ ei ole enää niin iso kysymysmerkki. Silloin joskus sai joissakin tilanteessa kysymyksiä, että miksi ihmeessä sinä et juo, mutta nykyään se on ihan ok.”

Kormilainen muistelee aikaa, jolloin juomista katsottiin työpaikoilla vähän läpi sormien.

“Minä olen toimittaja taustaltani ja siellä se on tietysti leimallisesti kuulunut työnkuvaan. Juominen ja vähän sillä kehuskelu. Esimiehet katsoivat sitä touhua tosi pitkään vierestä. Se oli vähän sellaista, että ‘antaa nuoren pojan mennä vaan’. Nykyään jos olisi sellaista meininkiä, niin siihen puututtaisiin paljon, paljon hanakammin.”

Vaikka alkoholikulttuuri on Kormilaisen mukaan mennyt Suomessa merkittävästi parempaan suuntaan, varaa kehitykselle vielä on.

“Se on jotenkin suomalaisille hirveän tärkeä ja rakas aihe. Että kyllähän suomalaisen täytyy saada juoda. Ja paljon! Se on mielestäni jotenkin absurdi asia. Juhannukset tulevat, pyhät ja muuta, niin aina se kääntyy siihen juomiseen. Ihan kuin se olisi suomalaisen perusoikeus saada juoda ihan helvetisti!”, Kormilainen puuskahtaa.

“Kyllä siinä vielä asennemuutosta tarvitaan. Ehkä toivoisin, että siirryttäisiin juuri siitä määrällisestä juomisesta siihen laadulliseen juomiseen.”

Ville Kormilaisen kirja “Työ, treeni & elämä – Superpomojen 24 tuntia” (Kauppakamari) ilmestyy syyskuussa 2016.

(Visited 667 times, 1 visits today)

Comments are closed.