Pappien kanssa oluella

Kirkko ja alkoholi ovat molemmat aiheita, jotka nostavat pintaan suuria tunteita puolesta ja vastaan. Molempien kohdalla myös keskustelutyyli on usein ehdoton ja omaa mielipidettä puolustetaan sokeasti. Ajankohtainen Kolmonen lähti oluelle kahden pappisnaisen kanssa keskustelemaan siitä, miten löytäisimme yhteistä maaperää keskustelulle ja miten meidän tulisi kohdata toisemme.

Mari Mattsson ja Laura Huovinen

Mari Mattsson ja Laura Huovinen

 

Kirkko ja kaupunki -lehdessä kerrottiin vuoden alkupuolella, että Lutherin ja uskonpuhdistuksen juhlavuoden kunniaksi on ryhdytty panemaan teemaoluita yhteistyössä seurakuntien kanssa. Yksi hankkeen käynnistäjistä oli Kallion seurakunta Helsingistä. Sen pastorii Mari Mattsson kertoi artikkelissa, miten idea syntyi: ”Kolme teologinaista istahti olutlasin äärelle puhumaan kirkosta, Lutherista, teologiasta ja ihmisyydestä.”

Pääsisikö tuollaiseen pöytään maallikkokin mukaan? Otan yhteyttä Mattssoniin, joka ilokseni vastaa pyyntööni myöntävästi. Sovimme treffit hänen ja toisen ”teologinaisen”, Laura Huovisen kanssa Kallion legendaariseen ravintola Oivaan. Oiva oli myös yksi niistä ravintoloista, jotka tarjoilivat reformaatio-olutta.

Keskiviikkoiltana kello viisi Oivassa on vielä rauhallista. Olen hieman etuajassa paikalla ja yritän silmäillä tiukasti ovelle. Sisään tulee useampia kahden naisen seurueita ja lopulta kaksi naista papin virkapuvuissa – tai pantapaidoissa, kuten Mattsson niitä kutsuu. ”Joskus ennen lounaallekin lähdettäessä otettiin virkapuku pois, että ikäänkuin emme ole tavattavissa. Mutta jos emme itse uskalla elää todeksi sitä, että olemme täällä pappeina ja rikkinäisinä muiden keskellä, niin miten voimme vaatia sitä muiltakaan?”, hän kysyy. ”Me hengailemme paljon myös baareissa, sekä töiden jälkeen, että työtämme tehden.”

Niin, Kallio on tunnettu ravintoloistaan ja baareistaan. Täällä baarikulttuurilla on pitkät perinteet, mutta kuinka kulttuuri on kehittynyt vuosien varrella? ”Se on muuttunut ihan hirveästi”, sanoo Mattsson, joka muutti Kallioon opiskelemaan vuonna -95. Huovinen on samaa mieltä. ”Sekä ravintolat, että ihmisten tapa käyttää alkoholia ovat muuttuneet. Nykyään näkee itse asiassa enemmän sitä, että istutaan olohuonemaisissa paikoissa, joissa nautitaan hyvistä juomista ja seurasta, kuin että ihmisiä ajaisi alkoholi.”

Tule sellaisena kuin olet

Pysähdymme tiskille tilaamaan juomat. Mattsson kysyy, vieläkö reformaatio-oluita on jäljellä. Ei ole. Naiset päätyvät molemmat brittiläiseen scrumpy-siideriin. Itse tilaan IPA:n, joka tarjoillaan persoonallisesta, vähän hillopurkkia muistuttavasta lasista. Ravintolan perälle olevalle lavalle kannetaan äänentoistolaitteistoa ja soittimia. Myöhemmin illalla on luvassa live-musiikkia.

”Kallion on rehellisten ja aitojen ihmisten kaupunginosa”, kehuu Mattsson. ”Baarissakin on ihmiset tulleet luokse ja sanoneet, että ’kato, pappi perkele, saanko tarjota sulle oluen?’”. Naiset puhuvat Kallion kuplasta: täällä on vahva yhteisöllisyyden tuntu. Ihmiset tapaavat toisiaan paljon pubeissa ja ravintoloissa ja tulevat oikeasti juomaan vain sen yhden työpäivän jälkeen. ”Kalliossa jokainen ihminen otetaan vastaan sellaisena kuin hän on. Kaikissa on jotain hyvää”, sanoo Huovinen.

”Mutta yleisesti tuntuu siltä, että me suomalaiset olemme kadottaneet yhteisöllisyyden ajatusta ja yhdessä olemisen kulttuuria”, pohtii Mattsson. ”Suomessa on valtava määrä yksinäisyyttä.”

Vaikka mitään yksinkertaista ratkaisua yksinäisyyden ongelmaan ei ole tarjolla, papit korostavat ihmisten kohtaamista arjessa. Mattsson nostaa esimerkkinä oman seurakuntansa jumalanpalvelukset, joihin jokainen saa tulla juuri niin rikkinäisenä kuin on. Ja kirkon ovi käy.

”Ehtoolliselle tulee ihmisiä kännissä, kädet hikoillen ja täristen, ja heidät otetaan vastaan kuin kuka tahansa muukin, joka ovesta sisään kävelee”, Huovinen kertoo.

”Ja se kohtaaminen on arjen evankeliointia parhaimmillaan. Ihan turhaan me saarnaamme mitään, jos emme uskalla nähdä niitä ihmisiä siinä hetkessä kokonaisina”, Mattsson jatkaa.

”Näen, että tarvitsisimme lisää tällaisia seurakunnan kaltaisia hyviä vastavoimia, paikkoja, joissa jokainen tulee kohdatuksi sellaisena kuin on.”

Katsommeko ihmisiä vai tilastoja?

 Naiset näkevät, että siinä tavassa, jolla lähestymme ihmisten inhimillisiä ongelmia, olisi tarvetta valtakunnan tason arvokeskustelulle. ”Kysymys on siitä, panostammeko me rakenteissa niihin ihmisiin, jotka maksavat tästä ongelmasta ja pyrimmekö ennaltaehkäisemään ongelmia, vai tarkastelemmeko asioita vain lukuina. Olen itse sitä mieltä, että esimerkiksi alkoholin tuottamat ongelmat maksavat yksittäisille ihmisille ja perheille paljon enemmän, kuin mitä voidaan rahassa mitata”, sanoo Mattsson.

Lukujen sijaan tulisi huomio kohdistaa ihmisiin: kohdata heidät arjessa, kuten seurakunnat pyrkivät tekemään työssään. ”Silloin olemme sellaisella rajapinnalla, jossa voimme rakentaa kestävää yhteiskuntarakennetta.”

Paitsi ihmiset, myös ongelmat itsessään pitäisi kohdata avoimesti ja ilman ihmisten leimaamista. ”Onneksi nyt on tulossa sukupolvi, joka rikkoo nämä tabut”, Mattsson sanoo. ”Omat lapseni ja seurakuntamme nuoret puhuvat jo asioista hämmentävän suoraan.”

Huovinen pitää hyvänä, että peruskoulussa tunnetaitojen merkitys on alettu pikku hiljaa ymmärtää ja niitä opetetaan yhä enemmän. ”Mutta sen pitäisi mennä hirveän paljon pidemmälle”, hän huomauttaa. ”Vielä toistaiseksi opetussuunnitelma ei tuota sellaisia ihmisiä, jotka osaisivat taistella omaa yksinäisyyttään vastaan yhtä hyvin kuin derivoida.”

Etsitään yhteistä maaperää

Kirkko ja alkoholi ovat molemmat aiheita, jotka nostavat pintaan suuria tunteita puolesta ja vastaan. Molempien kohdalla myös keskustelutyyli on valitettavan usein ehdoton ja omaa mielipidettä puolustetaan sokeasti. Kun ääripäät pitävät meteliä yllä, monet tärkeät aiheet jäävät käsittelemättä.

”Voi, voi…”, huokaa Mattsson. ”Keskustelu kärjistyy valitettavasti myös meidän seurakunnassamme välillä.” Hän nostaa esimerkkinä tasa-arvoiseen avioliittoon liittyvät kysymykset, sekä mies- ja naiskysymykset, jotka tunnetusti kuumentavat aina tunteita. ”Jos näiden aiheiden ympärillä riitelyyn käytetty aika olisi käytetty siihen, että olisimme pohtineet yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien asioiden parantamista, olisimme ihan toisissa sfääreissä!”

Huovista harmittaa median ja päättäjien tapa puhua asioista kärjistäen ja ääripäitä korostaen. Mattsson komppaa. ”Onko heidän, jotka ovat vallassa, tarvetta kärjistää asioita? Ristiriitojen korostaminen ei ruoki mitään.”

Huovinen palaa toisten ihmisten kohtaamisen teemaan. ”Kirkon ajatus on, että suljetaan ennemmin jengiä sisään kuin ulos. Mitä jos lähtisimme keskusteluun toisia kunnioittavasti? Että on asioita, jotka ovat totta sinulle ja asioita, jotka ovat totta minulle. Ja että sitten on niitä asioita, jotka ovat totta meille molemmille.”

Mattsson muistuttaa, että kaikissa perheissäkin jonkun jäsenen tavat ja teot ärsyttävät, mutta heidät hyväksytään sellaisina kuin ovat. ”Yksittäiset teot voivat olla tuomittavia, mutta ihmisiä ei koskaan pitäisi tuomita. Se oli myös Jeesuksen sanoman ydin.”

(Visited 422 times, 1 visits today)

Comments are closed.