Olutkulttuuri murroksessa lähiöravintoloissa

– On väärin puhua enää buumista tai trendistä. Kyse on paljon perusteellisemmasta kulttuurin muutoksesta, sanoo Oulunkylässä sijaitsevan Olutravintola Janon ravintoloitsija Jari Sikkilä. “Räkälät” ovat kuolemassa pois. Baariin tullaan nyt hakemaan uusia makukokemuksia  myös lähiöissä.

IMG_9236

Kuva: Totti Terinkoski

Kello on karvan verran yli neljä keskiviikkoiltapäivällä. Olutravintola Janon ovet Oulunkylässä ovat olleet auki tunnin ajan. Poikkeuksellisen lämmin toukokuinen päivä ja auringonpaiste ovat houkutelleet ravintolan terassille muutamia seurueita. Ravintolan sisällä on vielä väljää, mutta tiskillä käy tasaiseen tahtiin ihmisiä tilaamassa juomia. Hanojen takana häärii Janon ravintoloitsija, Jari Sikkilä. Sikkilä tervehtii kaikkia leveästi hymyillen ja tuttavallisesti – suurin osa heistä onkin Sikkilälle tuttuja naamoja. Tuttuja jopa siinä määrin, että hän osaa kysymättä tarjoilla oikean juoman. Varmistukseksi riittää pieni kulmakarvojen nosto tai nopea kysymys: “Sitäkö tavallista laitetaan?”.

 

Nyt tiskillä omaa tilaustaan miettii nuorehko pariskunta. Mies kyselee Sikkilältä ulkona mainostaulussa olleen tarjouksen perään. “Osta yksi olut kahden hinnalla, saat toisen ilmaiseksi” kuuluu luonnollisesti vitsiksi tarkoitettu tarjous. Miehen kysellessä, mitä olutta tarjous koskee, Sikkilä selittää sanaleikin.

 

– Et ole kuule ensimmäinen etkä viimeinen, joka tuota kyselee! nauraa Sikkilä.

 

Ravintolan perällä on biljardipöytä. Se on aina ilmainen asiakkaille. Ohjelmaa Janossa on muutaman kerran viikossa. On perinteinen tietovisailu, pokeriturnauksia, toisinaan stand-up komiikkaa. Seiniä reunustaa valtava määrä erilaisia tyhjiä olutpulloja. Sikkilä toteaa, että peruslager on edelleen jokaisen kuppilan myydyin yksittäinen tuote, mutta olutbuumin myötä erikoisoluiden osuus myynnistä on selvästi kasvamassa.

 

– Kyllä se on kääntynyt todella vahvasti siihen suuntaan, että jengi haluaa niitä erilaisia juomia. Mulla on yhteensä 140 erilaista olutta täällä ja fakta on, että eihän mulla olisi sellaista valikoimaa, jos niitä ei menisi. Kahden käden sormilla on laskettavissa ne pullo-oluet tässä neljän vuoden aikana, joista on päiväys mennyt, hän laskeskelee.

 

Lähiöbaarit murroksessa

 

Seuraavana tiskille tulee iäkäs rouva, joka yrittää osoittaa Sikkilälle kylmäkaapista haluamansa tuotteen. Pienen arvailun jälkeen, Sikkilä osuu oikeaan: tummaan vehnäolueeseen.

 

– Oli niin yllättävä tilaus, että en meinannut osata ehdottaa oikeaa! naurahtaa Sikkilä rouvalle.

 

Olutravintola Jano on palvellut asiakkaitaan Jari Sikkilän johdolla kohta neljä vuotta. Ennen ravintoloitsijan uraa hän oli ravintolapäällikkönä tässä samaisessa kiinteistössä toimineessa Maltaisessa Monnissa vuodesta 2008 lähtien. Pelkästään näiden kuluneen kahdeksan vuoden aikana on ravintolakulttuuri muuttunut radikaalisti, Sikkilä kertoo.

 

– Ihmiset haluavat uusia kokemuksia.. Ne eivät kaipaa sitä “ördäysmestaa”, jollaiseksi lähiöbaarit profiloituvat hirveän vahvasti, Sikkilä kuvailee.

 

– Oikeasti arvostetaan niitä hyviä tuotteita, eikä sitä, että vedetään “perseet”. Se on ehkä se isoin juttu.

 

Janon kaltaiset olutravintolat ovat lähiöissä vielä auttamatta harvinaisuuksia, mutta Sikkilän mukaan suunta on selvä. Sukupolvi, joka on tottunut käymään nuhjuisissa lähiökapakoissa, on ikääntymässä, eikä uusia asiakkaita nuoremmasta polvesta enää löydy. Nuoret haluavat jotain muuta.

 

– Mulla käy tässä paljon sellaisia kymmenen hengen porukoita, jotka ovat siinä parinkympin tietämissä. Ne ottaa tässä pari matsia biljardia, muutama ottaa jonkun oluen, muutama kahvin tai limun. Sitten ne lähtee. Että on todella tullut sitä, että mennään ravintolaan olemaan sosiaalisia, eikä jäädä sinne himaan nysväämään, Sikkilä sanoo.

 

Sikkilän tavoitteena on laajentaa toimintaa muihinkin lähiöihin, mutta tämänkaltaisen olutravintolan avaaminen ei ole aivan halpaa toimintaa.

 

– Jos sä mietit tällaista paikkaa, mulla seisoo täällä viidellätoista tuhannella eurolla rahaa tuolla hyllyissä. Ihan vaan sen takia, että mulla on näin iso valikoima. Vaikka mulla olisi jokaista tuotetta vain se yksi kori, niin siitä tulee silti ihan mielipuolinen määrä rahaa! Sellaisten summien sijoittaminenhan varastoon on liiketoiminnallisesti typerää. Mutta mä en ole tekemässä tätä duunia ihan puhtaasti rahan takia. Enemmänkin kyse on siitä, että mä haluan olla luomassa sitä olutkulttuuria, ravintolakulttuuria tähän maahan, Sikkilä painottaa.

 

Hyvää maaperää lähiöissä kunnianhimoisille olutravintoloille Sikkilän mukaan kyllä olisi.

 

– Minkä takia kaikkien hyvien olutravintoloiden pitäisi olla Helsingin ydinkeskustassa, kun täällä ne ihmiset asuu? Ja täällä ne haluavat käydä ottamassa sen yhden hyvän oluen. Sitten ne voivat tulla tällaisiin paikkoihin. Näille paikoille olisi hiton paljon enemmän kysyntää!

 

Nuorten asenteissa suurimmat muutokset

 

Kolme nuoren näköistä tyttöä ovat ilmeisesti saapuneet juhlistamaan viimeisestä kouluviikkoaan “yksille”. Kaikki kolme lopulta päätyvät tilaamaan siiderit.

 

– Saisinko mä vielä nähdä kaikilta henkkarit?”, Sikkilä pyytää rennosti tilauksen saatuaan.

 

– Sehän riittää, hymyilee Sikkilä tarkistaessaan tyttöjen henkilöllisyystodistukset.

 

Tilastot kertovat, että nuoret juovat alkoholia yhä vähemmän. Sikkilä on myös nähnyt nuorten kulttuurissa suuren mullistuksen.

 

– Mä olen itse lähiökasvatti ja mä olen junnuna juonut vain ja ainoastaan saadakseni itseni sekaisin. Se oli aivan sama mitä paskaa, mutta sitä vedettiin vaan. Tarkoituksena oli ainoastaan saada taju pois, Sikkilä muistelee, nyt jo naureskellen nuoruuden hölmöilyille.

 

– Ei toi junnuporukka enää dokaa sillä tavalla. Ne tulee tähän, ne ottaa pari kolme erilaista olutta. Ei niitä kiinnosta paljon se maksaa; että maksaako se yhdeksän vai kymmenen euroa se tuoppi. Ne haluavat maistaa sen yhden, uuden hyvän oluen. Ne ottaa pari ja sitten ne jatkaa matkaa, hän kuvailee.

 

Perimmäinen syykin on Sikkilän mukaan selvä.

 

– Väitän, että ei tohon oo päädytty millään näillä rajotuksilla, vaan siis sillä, että jengi tietää enemmän. Noi nuoret ovat kasvaneet älypuhelimet ja googlet käsissään. Ne saa sen tiedon, mitä ne haluaa näin nopeasti, Sikkilä napsauttaa sormiaan.

 

Sikkilä suhtautuu ylenpalttiseen rajoittamiseen epäillen. Hän näkee, että pitkällä aikavälillä kireä alkoholipolitiikka on aiheuttanut enemmän hallaa kuin hyvää suomalaisten juomistottumuksiin.

 

– Näillä rajoitteilla ja säädöksillä, mitä tässä maassa on luotu kautta historian, on aiheutettu mun mielestä enemmänkin se, että meillä ei ole sellaista pubi-kulttuuria, mitä nyt tänä päivänä yritetään vähän luoda. Että ihmiset menisivät ravintoloihin tutustumaan toisiinsa, vaan se on perinteisesti ollut sitä, että ihmiset tuijottavat sitä tuoppia ja olutta vedetään niin paljon kuin kädestä lähtee. Onneksi se on nyt muuttumassa, Sikkilä huokaisee.

 

– Mä väitän, että se on enemmänkin se keski-ikäinen sukupolvi, joka tuo suurimman osan brenkusta tuolta Virosta ja istuu kotonaan imemässä sitä “hiivaa”, Sikkilä täräyttää.

 

Suomen alkoholipolitiikalle kritiikkiä

 

Niin, Viro. Kun ravintolat Suomessa taistelevat elintilastaan jatkuvasti laskevien myyntilukujen kanssa, Viroa pidetään suurimpana hyötyjänä Suomen korkeasta alkoholiverotuksesta. Sekös rassaa myös ravintoloitsija Sikkilää.

 

– Siellähän Viron pääministeri sanonut, että heidän alkoholipolitiikkansa ja hinnoittelunsa on täydellisesti onnistunut, ja ainoa syy siihen on Suomen täysin epäonnistunut alkoholipolitiikka, Sikkilä sanoo.

 

– Jos joku asia on liian kallis, se haetaan muualta. Näin se vaan menee. Meiltä on tosta Viroon oikeasti tosi lyhyt matka. Ja sehän on absurdia, että Suomen valtio vielä tukee sadoilla miljoonilla euroilla noita laivafirmoja.

 

Nyt tullaan aiheeseen, josta Sikkilällä on paljon sanottavaa. Hänen mukaansa nykyisillä rajoituksilla ja veroilla ei vähennetä absoluuttista alkoholinkulutusta, vaan kulutus on tällä hetkellä vain siirtynyt suomalaisista ravintoloista koteihin, johon alkoholi kannetaan Virosta.

 

– Tällä hetkellä me hoidetaan kulut, kun Viro kiittää ja kuittaa, esimerkiksi verotuksen puolella, hän sanoo.

 

Sikkilä näkee nykyisen alkoholipolitiikan suurimmista ongelmista sen synnyttämän “hamstrauskulttuurin”; kun alkoholin ostamista on rajoitettu voimakkaasti, pitää kerralla ostaa varmuuden vuoksi enemmän, ettei juoma lopu kesken.

 

– Ajat ovat muuttumassa, mutta edelleen sitä näkee, että kun pilkku on lähestymässä, niin tossa tiskillä ollaan tilaamassa valkovenäläisprikkaa. Miksi? Et sä tarvitse sitä enää! Mutta kun se pilkku tulee, niin on pakko saada, ettei se varmasti lopu kesken. Ja sitten tulee niitä ylilyöntejä hirveän paljon herkemmin, Sikkilä sanoo.

 

Kuluttajaliiton Tuula Sario: ”Luulisin, että jos aukioloajoille ei olisi takarajaa, ei se vaikuttaisi kauheasti.”

 

Alkoholiveron laskeminen ainoa merkittävä keino

 

Meneillään olevaa uuden alkoholilain uudistusta Sikkilä on seurannut varovaisen positiivisin mielin.

 

– Siellä on muutamia todella, todella hyviä juttuja. Esimerkiksi nämä ilmoitusluontoiset jatkoaikaluvat ja niin edelleen. Toisaalta, en mä nyt oikein tiedä, ketä tämä 5,5 prosenttisten juomien vapautus kauppoihin tulee palvelemaan. Eihän tässä ole mitään järkeä. Okei, hyvä juttu, että nyt tavallinen lonkerokin menee kauppaan, mutta mikä  tämä 5,5 on? Aivan naurettavaa! Oluita on kuitenkin tuonne 11,5%:iin asti. Niin minkä takia sitä ei voi kaupassa myydä? Että miksi se tietty olut pitää edelleen hakea Alkosta? hän ihmettelee.

 

Keskusteluissa esiintynyttä anniskellun alkoholin alv:n laskua Sikkilä pitää lähinnä kosmeettisena, eikä usko sen muuttavan todellisuudessa mitään. Ainoa asia, jolla muutosta saataisiin aikaiseksi, on alkoholiveron alentaminen.

 

– Alkoholiveroa pitäisi aivan ehdottomasti pudottaa ja isolla kädellä. Siis oikeasti todella paljon. Se on ainoa asia, joka heijastuisi suoraan siihen, että Viron tuonti putoaisi ja ihmiset nauttisivat ravintoloissa niitä juomia, hän sanoo.

 

Sikkilä on toki nähnyt tiskin toisella puolella myös niitä, joille alkoholi on ongelma. Eikä hän sitä yritä millään tavalla väheksyä. Silti hän näkee tavassa tehdä alkoholipolitiikkaa isoja epäkohtia.

 

– Se on tässä naurettavaa, että tässä maassa tehdään alkoholipolitiikkaa 80 prosentille väestöstä kymmenen prosentin säännöillä. Alkoholisteja toki on – se on ihan fakta. Niitä on ja niitä tulee aina olemaan. Mutta mä väitän, että ne, joille alkoholi on ongelma, juovat joka tapauksessa. Ei se kieltämällä lopu mihinkään. Sikkilä uskoo.

 

– Ei mun tarkoitus ole tehdä kenestäkään rappioalkoholistia. Mä avaan tämän kolmelta iltapäivällä ja siihen on tasan tarkkaan syy. Mä en tarvitse tänne niitä ihmisiä, jotka alkavat aamuyhdeksältä vetämään viinaa. Ne supersankarit saa mennä noihin muihin paikkoihin. Mä en halua niitä tänne. Mä en tarvitse niiden rahoja. Ja mä tiedän, että kaikki olutravintolat ovat lähes poikkeuksetta samoilla linjoilla. Ei me haluta millään lailla tukea sellaista dokaamista, Sikkilä muistuttaa.

 

Keskusteluun avoimuutta ja yhteistä rintamaa

 

– Tuoppi ja toast, tilaa tiskille saapunut nainen.

 

– Muistin just, että mulla on myös nälkä.

 

Sikkilä laskee naiselle tuopin olutta ja sanoo toimittavansa leivän kohta pöytään.

 

Sikkilä toivoo, että Janon kaltaisten ravintoloiden merkitys yhteiskunnalle ja ennen kaikkea yhteisölle pystyttäisiin näkemään vähän laajemmin.

 

– Ymmärrettäisiin, että tämä on sosiaalinen ja positiivinen paikka.

 

– Eniten tänne tullaan jonkun kanssa. Tänne tullaan seurustelemaan ystävien kanssa – Facebookin sijaan. Ja sen myötä täällä käykin ihmisiä ihan laidasta laitaan, Sikkilä kertoo.

 

Sikkilä haluaa myös painottaa ravintola-alan roolia merkittävänä työllistäjänä. Eikä ainoastaan niiden ihmisten osalta, jotka työskentelevät ravintolan seinien sisällä, vaan ravintola-ala työllistää ison joukon ihmisiä myös välillisesti.

 

– Mä haluan tuottaa rahaa tälle valtiolle. Mä haluan sitä ihan hirvittävän paljon. Mä haluan tuottaa verotuloja työntekijöiden kautta. Ja niin varmasti jokainen, joka on tällä alalla töissä. Jos meillä menee hyvin, niin Suomen valtiollakin menee hyvin. Ja meillä ei mene hyvin ja Suomen valtiolla ei todellakaan mene hyvin, hän sanoo.

 

Alkoholin ympärillä pyörivältä keskustelulta Sikkilä toivoo yhtä asiaa.

 

– Se avoimuus. Miksei voida pelata avoimesti? Kaikki me ollaan samaa mieltä siitä, että me ei haluta mitään rappioalkoholismia eikä sieltä tulevia ongelmia.

 

Sikkilä peräänkuuluttaa, että keskusteluun pitäisi ottaa mukaan laajemmin alan toimijoita, jotka näkevät päivittäin, mitä suomalaisessa alkoholikulttuurissa oikeasti tapahtuu.

 

– Miksei me taistella kaikki yhdessä sitä vastaan, että esimerkiksi tuonti Virosta saataisiin vähenemään, vaan tapellaan keskenään täällä naurettavista yksityiskohdista. Että nostetaanko kaupassa myydyn oluen raja 0,8 prosentilla vai ei. Ihan oikeasti! Tuoko on tämän maan suurin ongelma? Keskityttäisiin niihin oikeisiin ongelmiin.

 

Ulkona terassilla istunut pariskunta tulee vielä tiskille kiittämään Sikkilää.

 

– Jaahas, te olette lähdössä, Sikkilä ennemminkin toteaa kuin kysyy.

 

– Joo, me jatketaan matkaa. Muutamat vaan, kato, huikkaa nainen takaisin lähtiessään.

(Visited 4 040 times, 1 visits today)

Comments are closed.