Olutkulttuuri kuuluu kaikille

Kun kulttuuria lähdetään määrittelemään vain yhden kulttuurin ilmentymän mukaan, jää keskustelun ulkopuolelle paljon hienoja asioita. Olutkulttuuri on ollut täällä meillä Suomessakin jo iät ja ajat, ja todellisuudessa paljon laajempana ilmiönä, kuin pintahiivaoluiden suosion kasvuna tai muutaman pipopään perustamana pienpanimona. Olutkulttuuri on kaikkialla ja se kuuluu kaikille, julistaa Olutliiton puheenjohtaja Heikki Kähkönen.

heikki kahkonen (1)

Kuva: Anders Teiss, 2016

Viisi tähteä -median toimituksen pöydälle on kasattu suuri pino olueen liittyvää materiaalia. On monenlaista kirjallisuutta, lehtiä, levyjä, olutlasi. “Minulla on sinulle tehtävä”, sanoo Heikki Kähkönen istuttaessaan minut pöydän ääreen. “Valitse tuosta ne asiat, jotka mielestäsi edustavat uutta olutkulttuurin nousua.” Tunnen pienen paineen epäonnistumisesta: Kähkösellä on selvästi ennalta mietitty viesti mielessä, jonka hän haluaa välittää tehtävällään. Käyn pinoa läpi ja nopeasti oma linjani alkaa löytyä. Perustelen valintojani Kähköselle sillä, että valitsemissani asioissa näkyy mielestäni se, että oluesta puhuu yhä laajempi joukko ihmisiä ja olut yhdistetään yhä useampiin tilanteisiin: olutdrinkit, olutsarjakuvakirja, olutta ja ruokareseptejä yhdistelevä lehti, pienpanimo-opas ja niin edelleen. Jään odottamaan tuomiota.

Saan Kähköseltä hyväksynnän valintakriteerilleni, mutta missaan silti pointin.

“Kun puhutaan, että olutkulttuuri on muuttunut, pitäisi muistaa, että näinhän on tapahtunut koko ajan. Jo 10 000 vuoden ajan”, hän aloittaa. “Totta kai kulttuuri on muuttunut esimerkiksi teknologisen kehityksen myötä, mutta se, että joku väittää, että Suomessa ei ole ollut olutkulttuuria ennen kuin meille tuli pienpanimot, ei tiedä mistä puhuu!”

“Okei, nyt sain sinut hämmennyksiin. Voit alkaa tehdä juttua!”

Ravintolat olutkulttuurin airuena

Kähkönen korostaa oluen sosiaalista ja yhteisöllistä merkitystä ja luonnollisesti asiakaskato ravintoloissa huolestuttaa häntä. Ravintoloiden anniskelumyynnin osuus kaikesta myydystä alkoholista on laskenut parissa kymmenessä vuodessa lähes 30%:sta alle 15%:iin.

“Minulle ravintolat ja anniskelupaikat ovat hirveän tärkeitä, nimenomaan nautiskeluympäristönä ja sosiaalisena yhteisönä. Ja kehityshän kulkee koko ajan hyvään suuntaan. Ravintolat ovat yhä enemmän ihmisten pistäytymispaikkoja, kuin juottoloita. Viihtyvyyteen on satsattu yhä enemmän ja tuotevalikoima on laajempi”, hän luettelee.

Kähkönen nostaa esiin myös olutravintoloihin tulleet pienet suolaiset syötävät ja toisaalta ruokaravintoloihin tulleet laadukkaat oluet ja ruuille olutsuositukset. Ravintoloissa on tapahtunut myös yksi vielä edellä mainittuja tärkeämpi kehitys. “Parikymmentä vuotta sitten panimot ja Panimolaboratorio, joka toimii VTT:n yhteydessä, alkoivat kiinnittää huomiota hanoluen puhtauteen. Eli hanassa myytävien oluiden maku parani, kun niitä pystyttiin nauttimaan puhtaampina. Minä pidän tämän tyyppisiä asioita hirveän tärkeinä!

“Oluthan ei ole pelkästään olut juomana, vaan olut on kaikkea, mitä siihen nautiskelutilanteeseen ja ympäristöön liittyy”, hän muistuttaa.

Muutama pienpanimo ei tee olutkulttuuria

Ajankohtainen Kolmonen julkaisi viime kesänä jutun, jossa puhuttiin olutkulttuurin kasvusta ja juomavalikoimien monipuolistumisesta. Kähkösen mielestä jutussa oli perustavaa laatua oleva ongelma: erikoisoluiden suosion kasvun ja kulttuurin kehittymisen välille ei voi laittaa yhtäläisyysmerkkejä. Olutkulttuuri on jotain paljon suurempaa.

Väitän jopa, että humalaan keskittyvä hopheadien craft-kulttuuri on jopa kaventamassa diversiteettiä, jota olut kokonaisuudessaan edustaa. Eli olut on kautta historiansa ollut osa ihmisten arkipäivää, ruokaa, perinteitä, tapoja sekä vuodenkiertoon perustuvaa maataloutta.

“Kun katson viimeisiä kymmentä vuotta, olutkulttuurissa Suomessa on itseasiassa tapahtunut aika vähän mitään.”

Nyt Kähkönen saa vähän selventää kantaansa. Oluesta kiistatta puhutaan Suomessa tänään enemmän kuin koskaan ja uusia pienpanimoita syntyy kuin sieniä sateella. Eikö tämä ole hyvä asia?

“Se on helvetin hyvä asia! Mutta tuo osa kulttuurin muutoksesta on kuitenkin edelleen hyvin pientä ja näkyy yksittäisissä ravintoloissa enemmän kuin kokonaisen kulttuurin muutoksena”, Kähkönen sanoo. “Pienpanimo-oluiden osuus kaikesta myydystä oluesta on 4% ja siitäkin valtaosa, varmaan 70-80% on perus lageria.”

Todellisuudessa suurimmat muutokset, joita tässä 2000-luvulla on tapahtunut, liittyvät oluen nautiskelutapoihin. Isoin juttu on jopa se, että oluen nautiskelu on siirtynyt ravintoloista kotisohville. Se on kulttuurisesti isompi muutos – eikä välttämättä parempaan suuntaan – kuin se, että meille on tullut uusia pienpanimoita.

Kähkönen puhuu oluesta värikkäästi ja suurella intohimolla. Häntä harmittaa, että olutkulttuurista puhuttaessa tehdään rajuja yleistyksiä ja unohdetaan, mikä kulttuurin perusta ja lähtökohta Suomessa on.

“Ongelma on, että mennään sen kulttuurin yhdestä pienestä osa-alueesta määrittelemään kulttuuria itsessään”, hän sanoo.

Ei taas IPA:a!

Jos kerran ravintoloissa kehitys kulkee niin hyvään suuntaan, miksi ihmiset eivät tunnu löytävän sinne? Kähkönen näkee, että merkittävin yksittäinen asia, on karannut hintataso. “Siksi oluita harrastetaan ulkomailla. Siinä on tietysti kulttuurisesti yksi mielenkiintoinen juttu: oluen vuoksi matkustetaan paljon.”

Hänen mielestään olutmatkailu Suomen rajojen sisäpuolella olisi mahdollista ja mielekästä – jos panimot saisivat ulosmyyntioikeuden. “Täälläkin pääsisi maistelemaan alueellisia oluita, eikä sitä saatanan samaa IPA:a joka paikassa”, hän tuhahtaa.

Tästä päästään Kähkösen suureen statementiin. “Pitäisi luoda sellaiset mahdollisuudet, että kaikki pääsevät tasavertaisesti siitä nautiskelemaan. Eli hyviä oluita olisi saatavilla eri puolilla maata tasavertaisesti ja oluen hinta olisi sellainen, että sen pystyisi normikuluttajakin nauttimaan.”

“Se puolestaan tapahtuu lainsäädännön kautta. Oluen valmisteveroa on laskettava tuntuvasti nykytasosta. Samoin oluen arvonlisävero ravintoloissa on pudotettava ruoan kanssa samalle tasolle eli 24:stä 14 prosenttiin.

Kähkönen toivoo, että oluesta alettaisiin puhua oluena, eikä pelkästään ongelmien aiheuttajana tai alkoholijuomana. “Olut sopii arkeen ja juhlaan. Ja olutkulttuuri kuuluu kaikille oluesta pitäville ihmisille yhtä lailla, eikä pelkästään kaikenmaailman pipopäille ja karvanaamaturjakkeille.

(Visited 537 times, 1 visits today)

Comments are closed.