Kulttuuri alkaa lasin reunan ulkopuolelta

Harva on tarkastellut urallaan olutta niin monesta näkökulmasta, kuin Mikko Salmi. Salmi on seurannut 25 vuotta “oluttouhuja”, kuten hän itse asian ilmaisee, ja sinä aikana valmistanut olutta, arvostellut ja kirjoittanut oluesta, kouluttanut kansalaisia, kouluttanut palvelualan ammattilaisia ja tietenkin maistanut itse huikean määrän erilaisia oluita. Voimakasta olutbuumin kasvua ja uusien panimoiden hurjaa määrää kokenut ammattilainenkin katselee vähän ihmeissään. “Oikeastaan käynnissä on ihan luonnollinen kulku ihmiskunnan historiassa, eli uusi sukupolvi näyttää uusia suuntia ja vanhemmat ovat vähän ihmeissään, että mitäs nyt oikein tapahtui.” Ajankohtainen Kolmonen istui Salmen kanssa alas ja puhui olutbuumin taustoista, alkoholipolitiikasta ja aiheen ympärillä pyörivästä julkisesta keskustelusta.

mikko-8865

Kuva: Sebastian Trzaska

Mikko Salmi kutsuu itseään jo vanhaksi jääräksi, joka seuraa kaksikymppisten touhuja ihmeissään. Todellinen olutkulttuurin muutos on lähtenyt liikkeelle nuorista, joiden tottumukset ja kiinnostuksen kohteet ovat jotain aivan muuta, kuin 80-90-luvun taitteessa, jolloin Salmi tutustui olueen ensimmäisiä kertoja. “Silloin se känni oli nuorten parissa sellainen tavoiteltava juttu. Ylipäätään olutkulttuuri oli hyvin pientä. Ei siitä oikein suuri yleisö ollut kiinnostunut. Ihan toista, kuin nykyään! Nyt ihmettelen sitä, miten nuoretkin haluavat panostaa enemmän juomiinsa ja ovat valmiita maksamaan paljon enemmän uusista tuotteista.”

Aivan perinteistä mielikuvaa vanhan liiton oluttoimittajasta ei Salmi kuitenkaan ulkonäöltään edusta. T-paidan hihoista paljastuvat käsivarret, joilla selvästi on systemaattisesti nosteltu olutpulloja raskaampia painoja. Olemus on kokonaisuudessaan sporttinen ja “kaljamaha” loistaa poissaolollaan. “Tämä on tullut sellaisena hauskana juttuna vastaan, että joskus kun olen mennyt pitämään olutmaistelua, niin joku on ihmetellyt, että miten sinä olet noin laiha poika. Olen pahoitellut, jos tuotan pettymyksen ulkonäölläni, mutta se on ollut myös tavoite, että vähän tässä urheiluakin harrastetaan, eikä pelkkää oluen juontia”, hän naureskelee.

Salmi näkee ilmiön taustalla laajemman muutoksen suomalaisten kulutuskäyttäytymisessä. “Makutottumusten muutos on tapahtunut Suomessa 2000-luvun puolella. Mennään tummempaan kahviin, sushipaikkoja löytyy… Kaiken kaikkiaan uusi sukupolvi hakee nyt selvästi jotain muuta. Sitten jos ajatellaan, että 1900-luku oli teollistumisen ja massatuotannon huippusaavutusten juhlaa, niin ehkä nyt tulee se kuuluisa vastareaktio, eli paluu siihen käsityöläisyyteen.”

Keskustelua synnyttävä, tai naurettavuus jatkuu

Oli panimo sitten pieni tai suuri, Salmi näkee niiden toiminnassa paljon yhteisiä asioita, joista pitäisi puhua yhtenä rintamana. “Kaikki panimothan haluavat tehdä mielenkiintoisia juomia asiakkaille. Kukaan ei halua, että ihmiset juovat ja makaavat tuolla ojassa räkä poskella. Se on ihan fakta. Se olisi hyvä myös viestiä selkeästi. Haluamme, että niitä juomia nautitaan ja niistä on iloa. Ne ovat kivoja asioita!”

Salmi on kuitenkin huomannut, että yleinen keskusteluilmapiiri Suomessa alkoholin ympärillä on paranemassa vihdoinkin. “Sen dialogin on pakko syntyä eri osapuolten välille. Muuten tämä naurettavuus jatkuu: kuljetaan nokka pystyssä eikä kuunnella muita. Se toki vaatii rohkeutta tulla saman pöydän ääreen ja laittaa ne omat kortit pöytään. ‘Tässä on meidän ajatuksiamme, kertokaa te teidän ajatuksianne’. Ja otetaan myös niitä nuoria mukaan siihen keskusteluun! Nykypäivä on keskustelua. Linnoittautuminen tuppisuuna jonkun instanssin taakse ei taida enää vain käydä.”

Kyvystä kuunnella toisen osapuolen ajatuksia ja nähdä asioita myös siltä puolelta, Salmi nostaa esiin oman mielikuvansa itsestään oluen valmistajana. “Minä en koe valmistavani alkoholijuomaa. Se tuntuu oudolta ajatukselta. Sitten tilastoissa käytetään usein yksikkönä 100%:sta alkoholia – minä en ymmärrä sitä ollenkaan! Tuntuu, että tuijotetaan vain sinne lasiin, kun oikeastaan hyvin usein tärkeintä ihmisille, jotka kokoontuvat jonnekin syömään ja juomaan, ei ole se, mitä lasissa on, vaan se kaikki, joka alkaa sen lasin reunan ulkopuolelta. Siihen pitäisi enemmän kiinnittää huomiota.”

Keskustelusta pitäisi Salmen mielestä myös saada poistettu kielletyn hedelmän maku, erityisesti nuorten kohdalla. “Tiedän, että nuorille järjestetään aiheesta näitä kyselyitä kouluissa ja valitettavasti sieltä paistaa läpi ne vanhat asenteet. Suhde alkoholijuomiin täytyy saada normaaliksi. Se kieltäminen ja sormenheristely… Se on 1900-lukua. Se ei toimi, se on ihan fakta.”

Torppaako taantumuksellisuus uudistukset?

Uuden alkoholilain valmistelu on herättänyt Salmessa lähinnä “hilpeitä” ajatuksia. Kun aiheesta aletaan puhua, hilpeys kuitenkin katoaa Salmen kasvoilta. “Minua vähän mietityttää, tuleeko vain kosmeettisia muutoksia, vai tuleeko aitoja muutoksia. Vai tuleeko kenties taantumuksellisuus vielä sieltä takaa ja torppaa nämä uudet ajatukset?”, Salmi aprikoi.

Hän muistuttaa, että nykyisen alkoholilain 20 vuoden voimassaoloaikana suomalainen yhteiskunta ja esimerkiksi ravintolakulttuuri ovat muuttuneet valtavasti. Olisi suurempien muutosten aika. Puhutut uudistukset eivät edusta vielä tätä muutosta. “Jos nosto 4,7%:sta 5,5%:iin on jonkun mielestä vaarallista, niin eihän siihen oikein voi sanoa mitään. Se on ihan naurettavaa. Ja jos mennään alkoholin aiheuttamiin ongelmiin, niin alkoholisti hakee juomansa ihan mistä vain, ihan milloin vain. Se on ihan oma juttunsa. Eivät he tällaisia asioita mieti. He ovat sairaita ja riippuvaisia. Eivät nämä päätökset vaikuta heidän toimintaansa millään tavalla.”

Yksikään olut ei myy itse itseään

Ravintolakulttuuri on Suomessa yleisesti kehittynyt viime vuosien aikana valtavasti. Muutamat kokit ja keittiömestarit ovat nousseet koko kansan julkkiksiksi ja idolin asemaan. Salmi on kiertänyt toistakymmentä vuotta opettamassa palvelualan oppilaitoksissa ja toivoisi, että myös henkilökunta salin puolella saisi enemmän huomiota. “Minä nostan palvelun ykkösasiaksi missä tahansa ravintolassa”, Salmi sanoo. Samalla hän esittää huolensa siitä, miten ammattitaidon taso varmistetaan palvelualalla jatkossa. “Suomessa ei ole mitenkään huonoa palvelua maailman mittapuulla. Mutta uskon, että sitä voisi rutkasti parantaa. Kun nyt katsoo noita oppilaitosten nimiä, niin sieltä on enää vaikea löytää mitään palvelualaan viittaavaa. Sanon aina opiskelijoille, että teillä pitäisi lukea tuolla katolla hevosenkokoisin kirjaimin PALVELU! Siksi te olette täällä!”, Salmi maalailee.

“Suomalainen ravintolakulttuuri on vielä niin nuori, että saatamme kokea palvelun jollain tavalla noloksi. Emme ole vielä siihen tottuneet. Asenne voi olla, että ‘ei tässä nyt minua tarvitse palvella, kyllä minä itse hoidan ne jutut’. Ei vielä asiakkaana uskalleta olla, että ‘palvele minua, ole hyvä’! Se on nautinnollista katsoa hyvää asiakaspalvelijaa”, Salmi sanoo.

Sinebrychoffin lokakuisen Suomen Olutmestari-kilpailun finalisteista monet korostivat kovan luokan ammattitaidon merkitystä baaritiskin takana ravintolakulttuurin kehittyessä edelleen. Salmi on samaa mieltä. “Se on toki hienoa, että ravintolalla on 300 olutta, mutta eivät ne itsestään hyppää sinne asiakkaalle, vaan siihen tarvitaan se hyvä asiakaspalvelu siihen väliin. Sen sanon aina, että se liitutaulu ei myy yhtään mitään. Ihminen myy.”

Lue myös: Mikko Salmi ja Jussi Rokka: Hyvää olutta etsimässä

(Visited 577 times, 1 visits today)

Comments are closed.