Keskusteluun juomakulttuurista kuuluu olettamus, että suomalaiset ovat juoppoja

Jos juomakulttuuri olisi iso jääkiekkokaukalo, kaikki keskustelijat olisivat pakkautuneet yhteen kulmaan vääntämään samoista kahdesta teemasta: alkoholin saatavuudesta ja haitoista. Tästä kulmakahnauksesta suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO on päättänyt pysytellä poissa. Johtaja Seija Kurunmäki muistuttaa, että kaukalossa olisi paljon muutakin mielenkiintoista keskusteltavaa. “Kun ajattelee, kuinka paljon iloa alkoholijuomat tuovat sosiaalisissa tilanteissa, on hassua, että keskitytään pelkästään niiden moralisoimiseen”, hän sanoo.

IMG_0784

Kuva: Totti Terinkoski

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja juhlavuoden teema on “yhdessä”. Niinpä suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO keräsi yhteen kaikki ruoka-alan toimijat ja aloitti Syödään yhdessä -kampanjan. Kampanja lähti rohkeasti tekemään tekoja, jotka madaltaisivat ihmisten kynnystä kokoontua yhteen syömään.

“Lähtökohtana on se, että olemme tienneet jo kauan, että Suomessa syödään yhdessä vähemmän, kuin missään muussa Euroopan maassa”, kertoo säätiön johtaja Seija Kurunmäki. “Meillä ei perinteisesti ruuan äärellä viivytä, vaan olemme enempi sellaisia järkiperäisiä ja nopeita syöjiä.”

ELO-säätiön teettämästä tutkimuksesta käy selvästi ilmi, että suomalaiset ovat laiskoja myös kutsumaan ihmisiä luokseen ja käyrä näyttäisi olevan vain laskussa. “Se, mikä meillä edustaa onnistunutta yhdessä syömistä, on puolestaan kouluruokailu. Sitä tullaan ihastelemaan Italiasta ja Koreasta asti.”

Kouluruokailussakin tosin vielä riittää kehitettävää. Muun muassa joissain kouluissa istuu tiukassa perinne, että ruokailun aikana oppilaat eivät saa puhua keskenään. Onneksi asia on muuttumassa.

“Nyt on tullut uudet kouluruokailusuositukset, joiden nimikin on Syödään yhdessä. Siitä on tehty oma oppiaine ja sinne tulee paljon enemmän kulttuurisia elementtejä. Ennen se oli enemmän sellaista ruokahuoltoa: ruokitaan lapset, jotta he jaksavat lukea matematiikkaa. Nyt ruokailulle annetaan enemmän aikaa ja siitä halutaan tehdä nautinnollinen hetki kaikille.”

Kodeissa tilanne on vielä se, että on paljon perheitä, joissa ei juuri koskaan ole syöty yhdessä, eikä yhdessä syömisen kokemusta ole syntynyt. Syyt ovat tyypilliset: kiire ja osaamattomuuden tunne. “Kiire kertoo toki siitä, että yhdessä syömistä ei arvosteta kovin korkealle. Esimerkiksi lasten harrastukset menevät yleensä yhteisen ruokahetken edelle”, hän kertoo. “Sitten meillä on tietenkin yhä enemmän yksinasuvia ihmisiä ja on hyvä, että elintarviketeollisuus on luonut pakkauksia ja systeemejä, että ihmisten on mahdollista syödä erikseen. Mutta se on kovin käytännönläheinen lähestymistapa ja se on vienyt pois sitä yhteisöllisyyttä.”

Miten sitten suomalaiset saataisiin viihtymään enemmän yhdessä ruokapöydän ääressä? Kurunmäki uskoo, että kynnys pöydän äärelle kerääntymiseen täytyy saada mahdollisimman matalaksi. “Jos mietimme, mikä meille suomalaisille on ominaista, niin se on se, että juodaan kahvia. Ja siihen on hyvin matala kynnys. Toinen on se, että meillä juodaan yhdessä olutta.”

 

Juomakulttuurista uskaltaa jo puhua

Kurunmäen mukaan suomalaista juomakulttuuria perinteisesti leimaa se, että meillä ei juoda arkisin, eikä päivällä. Toisin kuin etelä-Euroopassa, Suomessa alkoholi liittyy vahvasti vapaa-aikaan ja viikonloppuun. “Juomakulttuuri on kuitenkin voimakkaassa muutoksessa. Yhä useammille se on nykyään osa sitä kiinnostavaa ruokakulttuuria, makuparien etsimistä ja niin edelleen.”

ELO-säätiö haluaa olla omalta osaltaan olla parantamassa myös keskustelua juomakulttuurista. “Se tehdään lisäämällä tutkimusta ja tietoa aiheista, joista on puhuttu vähemmän: yhteisöllisyydestä, nautinnosta ja juoman ja ruuan makupareista, sekä kulttuurimme erityispiirteistä”, Kurunmäki listaa.

Hän sanoo, että ELO-säätiö tulee tekemään uusia avauksia, jolla saataisiin näitä juomakulttuurin uusia merkityksiä esille. “Ennen juomakulttuurin edistäminen oli mielikuvissa yhtä kuin kännäämisen edistäminen, mutta onneksi siitä ollaan nyt ruvettu puhumaan monipuolisemmin ja ymmärtämään niitä muita merkityksiä. Siihen liittyy makua, paikallisuutta, erilaisia valmistusmenetelmiä ja niin edelleen.”

 

Pois kulmista vääntämästä

Keskusteluun juomakulttuurista Kurunmäki toivoisi teeman avaamista kokonaisuudessaan. “Tutkija Antti Maunu vertasi tutkimuksessaan juomakulttuuri-keskustelua siihen, että elettäisiin isossa jääkiekkokaukalossa, jossa kaikki vääntävät kaukalon samassa pienessä nurkassa.”

Sieltä nurkasta löytyy kaksi asiaa: saatavuus ja alkoholin haitat. Kurunmäki muistuttaa, että kaukalossa olisi kuitenkin paljon muutakin mielenkiintoista keskusteltavaa. “On tietenkin ihan ok, että haitoista keskustellaan, mutta aina kun joku avaa suunsa näistä aiheista, niin kaikki hyökkäävät vääntämään sinne samaan kulmaan.”

Kurunmäki sanoo, että ELO-säätiö haluaa pysyä pois laitakahinoista. “Puhutaan ennemmin siitä kovasta osaamisesta, mitä panimoilla Suomessa on, uusista mauista ja siitä, miten ihastuttavia kokemuksia voi syntyä saunan jälkeen!”

Hän harmittelee myös sitä, että lähtökohta keskusteluun on niin mustavalkoinen. “Siihen kuuluu se olettamus, että suomalaiset ovat juoppoja, juomakulttuuri on syvältä ja meillä ei oikeastaan ole kulttuuria. Ja haitat ovat ihan valtavat! Tosiasiassa kuitenkin esimerkiksi suomalaisen juomateollisuus on aika merkittävä tekijä ja sen vientipotentiaali on ihan mieletöntä ja se tuo tänne matkailijoita. Minua harmittaa, että otsikot niistä asioista ovat niin harvassa.”

 

Yhteisöllisyyttä ruuan ja juoman äärellä

Helmikuussa julkaistussa Suomen ruokapoliittisessa selonteossa linjattiin, että Suomi haluaa olla ruokaviennin ja ruokamatkailun edelläkävijä. Kurunmäki painottaa, että Suomessa tehdään nytkin valtavan hyvää työtä ruuan ja juoman ympärillä, mutta se työ pitäisi myös saada muutettua rahaksi ja mainetta levitettyä maailmalle.

“Ruoka- ja juomakulttuuri Suomessa menee niin hirveän lujaa vauhtia eteenpäin hyvään suuntaan. Miten uskomattoman hienoja juttuja nämä nuoret kokit ja sommelierit kehittävätkään! Kunpa vain osattaisiin olla siitä ylpeitä ja kertoa se koko maailmalle!”

Mutta Kurunmäki näkee, että keskustelu on jumittunut johonkin vuosikymmenien taakse, vaikka kulttuuri on siitä liikkunut paljon eteenpäin. Esimerkkinä hän nostaa esiin nuoret sukupolvet, jotka eivät enää samalla tavalla tarvitse alkoholia voitelemaan sosiaalisia suhteitaan.

“Nyt ne keinot yhteisöllisyyteen on ihan toiset. Se alkoholi on vain pieni lisuke siinä. Ja sen takia nuortenkin alkoholin kulutus laskee koko ajan. Itse asiassa minusta tuntuu, että kaikissa piireissä, missä minäkin liikun, alkoholinkäyttö on vähentynyt.”

Syyt kulttuurin muutokselle löytyvät Kurunmäen mukaan erityisesti juuri nuoremmista sukupolvista: ollaan eurooppalaistuttu ja yhteisöllisyyttä ja yhdessä syömistä arvostetaan eri tavalla kuin ennen.

“Ja kun ajattelee, kuinka paljon iloa alkoholijuomat tuovat näissä sosiaalisissa tilanteissa, on hassua, että keskitytään pelkästään niiden moralisoimiseen. Se on kuitenkin hyvin pieni osa ihmisistä, joilla on ongelmia, ja ajatus siitä, että alkoholi itsessään olisi jotenkin tuomittavaa tai se, että sitä ei saa ostettua kaupasta kuin tiettyinä aikoina, on jotenkin häkellyttävää”, Kurunmäki kummastelee.

(Visited 163 times, 1 visits today)

Comments are closed.