Makujen vaikutukset

Kun vuoden alusta voimaan tulleesta uudesta alkoholilaista väiteltiin, keskiössä olivat prosentit ja kokonaiskulutus. Yksi äärilaita arvioi, että kun keskioluen juojat vaihtavat vahvempaan,  kokonaiskulutuksen kasvu on massiivista. Toinen laita puolestaan uskoi, että kun lähikaupan olutvalikoima kasvaa, Alkossa ei enää käydä entiseen malliin ja seurauksena on siirtymä miedompiin juomiin ja kokonaiskulutuksen lasku.

Olutta ja vaahtoa 1

Lakia valmisteltaessa oteltiin siis siitä, janoavatko kansalaiset prosentteja vai makuja. Eikä tästä tietenkään saatu aikaiseksi yhteismitallista keskustelua.

Siinä maailmassa, jossa olut valmistetaan, myydään ja juodaan, oluen maku ja prosentit muodostavat tiukan sidoksen.  Suurin osa maailmassa juotavasta oluesta on noin 5-prosenttista, koska monet maut ovat parhaimmillaan juuri sen vahvuisina. Oluen maku on kokonaisuus, johon vaikuttavat ainakin maltaiden laatu ja makeus, humalan ja veden laatu sekä hiilidioksidin ja alkoholin määrä. Olutta voidaan myös maustaa lähes millä tahansa mausteella, vaikkapa marjoilla tai hedelmillä uusien kokemusten aikaansaamiseksi.

Mutta, mitä enemmän oluessa on makua sitä korkeampi sen alkoholiprosentin on oltava, jotta kokonaisuus maistuisi tasapainoiselta ja miellyttävältä. Matalat prosentit sallivat vain rajoitetun makujen kirjon. Panimomestarit puhuvat mielellään juotavuudesta, joka tarkoittaa sitä, että olut sammuttaa janon.  Juotavuus saavutetaan juuri makujen, alkoholin ja muiden tekijöiden tasapainoisella ja tapauskohtaisella yhteispelillä.

Mersu sai vaihteet

Se, että uusi alkoholilaki sallii nyt myös 4,8–5,5-prosenttiset oluet vähittäiskaupassa on siksi makujen näkökulmasta paljon suurempi asia kuin, miltä muutama kymmenys kuulostaa.

”Tässä on menty pitkään niin, että on ajettu Mersulla, mutta vain ykkösvaihde on ollut käytössä, nyt mahdollisuudet ovat kasvaneet merkittävästi”, kuvailee tilannetta Sinebrychoffin panimomestari Tapio Kangas-Heiska.

Päivittäistavarakaupan hyllyssä nyt saatavilla olevien makujen kasvusta seuraa luonnollisesti se, että oluen kulutuksesta osa siirtyy vahvemman valikoiman puolelle. Jos maailmassa mikään muu ei muuttuisi, tämä olisi kansanterveyden kannalta haitallista. Mutta mikään muutos ei tapahdu irrallaan ympäristöstään. Uuden lain puoltajat uskoivat, että sen seurauksena olutkulttuurimme vahvistuu eli olutta opitaan juomaan monipuolisemmissa käyttötilanteissa, mahdollisesti kerralla vähemmän kuin aikaisemmin ja yhä useammin viinin sijasta.

Otetaan esimerkiksi suomalainen joulupöytä. Keskioluen vahvuinen 4,5 %:inen olut toki toimii raskaiden ruokien kera, mutta yhtä prosenttiyksikköä vahvempi olut eli 5, 5 %:inen sopii kuitenkin tällaisen ruoan seuraksi huomattavasti paremmin. Kun tuon vahvemman oluen saa nyt muiden jouluostosten kanssa marketista, niin viini saattaa jäädä noutamatta. Muun muassa tästä on kysymys, kun uuden lain dynaamisia vaikutuksia arvioidaan.

Viime vuosien iso trendi on kulkenut viinoista viineihin ja viineistä oluisiin. Siksi on jännittävää nähdä, vahvistavatko muutokset tätä suurta linjaa.

Tammi–helmikuun jälkeen on vielä liian aikaista sanoa mitään jämerää. Kaupat olivat käytännössä lyöneet alkuvuoden valikoimansa lukkoon ennen viime vuoden joulukuun 19. päivää, jolloin selvisi, että laki menee läpi. Lisäksi alkuvuosi on muutenkin kulutuksen osalta hiljaisinta aikaa vuodessa. Niin kauppa kuin tutkijatkin sanovat, että vasta kesän jälkeen, joskus syyskuussa, voidaan tehdä ensimmäisiä kunnon johtopäätöksiä.

Maltillisia vaikutuksia

Ensimmäiset tiedot tammi–helmikuulta näyttäisivät kuitenkin tukevan maltillisia ennusteita vaikutuksista. Pieni soittokierros kauppoihin kertoo, että mitään ryntäystä niin kalliimpien oluiden kuin pelättyjen ready to drink -juomien kimppuun ei ole nähty. Lonkeron myynti on toki kasvanut kaupassa selvästi (esimerkiksi S-ryhmän myymästä lonkerosta 50 % oli tammikuussa vahvempaa lajia) ja laskenut Alkossa (40 %:n pudotus tammikuussa ja 43 %:n helmikuussa).

Ainoa luotettava tilasto vuoden alusta on Alkon myynti. Kaiken kaikkiaan se väheni tammikuussa 7,5 % ja helmikuussa 7,8 % vuoden takaiseen verrattuna. Vähittäiskaupan tilastoja oluen myynnistä pitää Valvira, mutta niitä saatetaan joutua odottamaan vielä puolikin vuotta. Panimot taas eivät julkista omaa kuukausimyyntiään missään. Ja totuutta matkustajatuonnista ei taida tietää kukaan.

Tässä vaiheessa saatavilla oleva tieto ei näytä tukevan vielä viime syksynä esitettyjä epäilyjä siitä, että uuden lain myötä alkoholin kokonaiskulutus merkittävästi kasvaisi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen todennäköisimmäksi arvioima ennuste oli, että kaupasta ostettavan oluen keskivahvuus hyppäisi 4,5 %:sta 5 %:iin ja kokonaismyynti kasvaisi lisäksi 2%. Näiden yhteisvaikutukseksi arvioitiin alkoholin kokonaiskulutuksen nousu 6 %:lla.

Alkon myynti laskussa

Toteutuakseen THL:n skenaario vaatisi sitä, että puolet marketissa myytävästä oluesta olisi 5,5 %:ista eli sitä vahvinta mahdollista – ja että Alkon ja kauppojen yhteenlaskettu myynti nousisi. Nyt siirtymä vahvempaan olueen on ilmeisesti ollut 5–10 % myynnistä, mutta ei suinkaan aina vahvimpaan vaan se jakautuu koko 4,8–5,5 %:n skaalalle. Ja Alkon myynti siis laski.

Toisella laidalla luvut olivat lakiesitystä kommentoitaessa hyvin erilaisia. Kun Sinebrychoff laskeskeli mahdollisia vaikutuksia, se arvioi, että dramaattisessa ja siis epätodennäköisessä tapauksessa vahvojen oluiden kulutus voisi nelinkertaistua. Mutta tästäkin seuraisi kulutetun oluen keskimääräisen alkoholiprosentin nousu vain 0,1 %:lla. Yhtiö arvioi myös, että kokonaiskulutus tuskin nousisi, koska oluen kokonaismarkkina on jo vuosia ollut laskussa.

Jos kehitys jatkuu samaan suuntaan kuin, miltä helmikuun jälkeen vaikuttaa, optimistit, jotka uskoivat, että uusi laki jopa vähentää alkoholin kokonaiskulutusta, saattavat jonakin päivänä nostella tuoppeja. Mutta aikaisintaan kesän jälkeen. Vasta silloin meille alkaa valjeta, mikä oli prosenttien ja makujen yhteisvaikutus.

(Visited 219 times, 1 visits today)
Jutun aihesanat: , , ,

Comments are closed.